torstai 22. joulukuuta 2016

Good things take time

Pieni tauko blogista... Meidän menoa ja kuvia pääsee paremmin seuraamaan Instagramissa: xemida

Meilkein jo kuukausi sitten meillä oli Mari Mäkelän esimmäinen valmennusryhmätreeni
Aluksi olikin ihan ohjaajille tehty testi: Piip-testi. Sitten teimme vielä muutamia yksittäisiä lämmittelyharjoituksia.

Tässä ratapiirros:

Aluksi kokeilimme kahta variaatiota 1-3 esteille. Kahdelta eri puolelta, mutta lopulta päädyimme "keskelle" jolloin 3 törkätään taakse. Vaikeinta oli kuitenkin saada oma rytmitys toimimaan. Xema on niin vahvasti estehakuinen ja tarvitsee vahvaa, selkeää ja ajoissa olevaa ohjausta. Lopulta sain vinkin "kierrä kaartio", jonka avulla sain Xeman tekemään juuri oikein! Niin mahtavan tuntuista!

"Start unknown. Finish unforgettable."



Seuramme (I-HAH) järjesti ulkopuolisen kouluttajan koulutuksen. Valmentajana toimi Timo Rannikko, josta en ollut aiemmin kuullut mitään. Äiti olikin ollut hänen koulutuksessaan jo vuosia sitten ja oli tykännyt. Kouluttaa kaikkia koirakoita tasa-arvoisesti.

Rata vaikutti oikein mukavalta, mutta Rannikko käytti paljon putkiansoja joihin uskoin Xeman menevän. Rannikon ensimmäinen reaktio: "Onpa se pieni" :D Selitin lyhyesti minun rytmitysongelmista ja myöhässä olosta. Ensimmäiseen ansaan Xema menikin minun takia. Siitä lähdettiinkin korjaamaan minun valssia, joka on usein peruuttava. Lopulta kun taas sain selkeät koordinatit, 90 astetta poispäin siivekkeestä jo koiran valmistavalla laukalla, niin onnistui heti. Lisäksi Xema haki vähän piilossa olevan putken A:n takaa aina tosi hyvin, mikä yllätti, koska on usein kovin kontaktihullu. Ehkä Xema nyt alkaa tajuamaan putki-kontakti erottelua.

Monille oli vaikea 7 hypyn takaakierto, koska koira piti jättää suorittamaan estettä loppuun. Tämä onnistui meillä tosi hyvin ja pääsin ajoissa juoksemaan seuraavaan vaikeaan kohtaan. 9 hypyn jälkeen oli suora linja putkeen ja 10 hyppy takaa. Yllätyksekseni Xema ei edes vilkaissut putkeen, koska oma liike jatkui aivan eri suuntaan. Puomin edeltävälle hypylle onnistuinkin tekemään poispäinkäännöksen, jotka ovat olleet vähän hankalia kovassa vauhdissa.

Lopuksi fokusointiin vielä puomiin, missä ei ole sitä samaa menoa kuin muualla radalla. Saatiin muutama vinkki siihen, joista lisää seuraavassa videossa.



Pari päivää valmennuksen jälkeen lähdettiin kokeilemaan Rannikon antamia vinkkejä. Aluksi minä ja apupalkkaaja seisomme puomin molemmin puolin ja päästän Xeman alasmenolle. Aluksi apupalkkaajan kuuluu palkata, jottei koira katso ohjaajaa. Xema ei tajunnut jutun jujua ollenkaan -> eli että palkka ilmestyy eteen. Palattiin takaisin pyöritykseen alastulolle. Enssiksi etupalkan ja liikkeen avulla. Liike auttaa Xemaa, kun taas ilman liikettä ei suju yhtä hyvin. Joten teimme etupalkan kanssa pyöritystä, mutta vähemmällä liikkeellä. Tämä viimeinen oli minusta meille paras, joten sillä jatketaan. Lopuksi etupalkka häivytetään pikkuhiljaan pois.



Tämän vuoden viimeinen treeni oli taas vauhtirata jossa kuitenkin joutui ohjaamaan. Aluksi oli vaikeata saada Xema oikeaan putkeen 2 eri vaihtoehdosta. Kepit meni aina hyvin, mutta toivoisin niihin vielä lisää varmuutta. En vielä luota Xemaan tarpeeksi. Ei välttämättä malta tehdä loppuun asti, joka vaikuttaa minuun. Olen tajunnut miten viskileikkauksia tehdään ja uskallan lähteä aiemmin liikkeelle ohjauksista.

"Strength comes from overcoming 
the things you once thought you couldn't."



Hyvää Joulua
&
Onnellista Uutta Vuotta 2017!


lauantai 5. marraskuuta 2016

It's okay to be imperfect

Miksi takerrun aina niihin virheisiin? Miksi en osaa iloita onnistumisista? Miksi on vain halu päästä treenaamaan, jotta saisi epäonnistumisen onnistumaan?

Olen perfektionisti. Haluan kaiken onnistuvan heti. Kaiken pitäisi olla täydellistä ensikerrasta lähtien. Samalla ajattelen myös, että epäonnistumista pitäisi selitellä. Epäonnistumiseen pitää olla jokin syy. Täytyy löytyä selitys sille miksi meillä ei toimi ja muilla toimii. Miksi me ei osata? Muut kehittyy mutta me ei?

Sillä hetkellä asia ei minua vaivaa, mutta jälkeenpäin kyllä. Miki en osaa iloita hyvistä asioista vaan hyppään heti vain niihin parannettaviin? Kai se kuuluu perfektionistin luenteeseen, mutta en haluaisi sen olevan näin vahva.

Tällaisessa harrastuksessa kuin agility on harvoin, hyvin harvoin, täydellistä. Varsinkin kun vauhti kasvaa ja panokset kovenee. Kuitenkin kaiken a ja o on pitää hauskaa, minullakin. Ei ehkä kisaradan jälkeen tunnu/näytä siltä, koska olen niin mukana tekemisessä. Palkkaan koiran, mutta samalla olen pettynyt ellei rata mene minun mielestäni täydellisesti.

Kisoissa tehtiin ihan kivaa rataa, mutta se tunne puuttui ja se viimeinen pykälä tekemisessä. Se ei ehkä näkynyt muille, mutta se tuntui. Jälkeenpäin harmittaa vielä enemmän. Miksi en huomannut lähdössä Xeman merkkejä siitä ettei se ehkä ollut ihan 120% mukana? Taas ärsyttää... Ei koira vaan minä itse.

Samoin tapahtui viime treeneissä. Kaikki muu onnistui alussa tosi hyvin, mutta heti kun välistävedot ei onnistunutkaan niin tuli sellainen masennus ja ärsyyntynyt fiilis. Miksi me ei saada sitä toimimaan? Ei ollut yhtään hyvät treenit. Onneksi usein kuvaan treenit joista sitten jälkeenpäin näen miten oikeasti meni. Näin pari päivää myöhemmin osaan katsoa jo ihan eri silmin ja nähdä, että kyllä me onnistuimme ja paljossa. Ainoa on se minun ajoitus ja Xeman vahva estefokus. Vahva estefokus on hyvä ja se vaikeuttaa minun ajoitusta, mutta minun täytyy vain löytää se. Sitten kun löydän ne ajoitukset niin uskon että saavutamme jotain suurta!



Ehkä tulevaisuuden tavoitteet vaikuttavat liikaa. En tiedä. Tai sitten vain olen tällainen nyt kun tiedän mihin meillä rahkeet riittää. Muiden kannustukset ja usko vaikuttaa myös. Ja hei, minulla on kohta 2,5 vuotias koira, eihän se voi olla vielä valmis! Ei tietenkään ole! Perfektionistina se unohtuu esim. kisatilanteissa. Se saa vielä tehdä virheitä. Se on nuori koira. Minä en ole ohjannut näin vauhdikasta koiraa. Minun ajoitukseni eivät ole lähellekään oikeat. Harvoin saan kerrottua Xemalle ajoissa mitä siltä haluan. Minun vika! Tiedostan sen! Yhteistyö toimii kyllä, mutta Xeman täytyy muistaa se että agility on kivempaa yhdessä minun kanssani. Sattaa unohtaa sen korkean vireen takia.

Eli oikeastaan minulta ei myöskään oikein löydy malttia. En malttaisi odottaa sitä hetkeä kun koira kulkee kuin ajatus. Me lennettäisiin radalla ja mentäisiin ihan täysiä vain kahdestaan välittämättä muista. Tällainen tunne pitäisi löytää jo nyt. Minun täytyy oikeasti miettiä miten saan tämän onnistumaan oikeasti. Ei se ole reilua Xemaa kohtaan, joten täytyy oikeasti alkaa katsoa myös niitä hyviä kohtia. Mielummin täysiä ja väärin kisoissa, kuin hitaasti, kömpelösti ja ilman sitä fiilistä! Se fiilis on tärkein!

"We are a perfect imperfection"


Kävimme tekemässä omat pienet treenit. Puomi ei halunnut oikein toimia aluksi. Lopuksi sain onneksi muutaman hyvän toiston. Xeman täytyi vain muistaa matala puomi. Olen tullut vähän siihen tulokseen, että Xema pelkää? täyskorkealla puomilla ja ei uskalla mennä niin kovaa. Matalalla tekee jopa supertoistoja, joten sillä rakennetaan nyt itsevarmuutta. Tämä vaatii paljon työtä, mutta niin vaatisi juoksupuomikin jos vaihtaisin. Tosin jos en saa 2o2o parantumaan parin vuoden aikana täytyy minun varmasti harkita juoksua. Ehkä voisin kokeilla mitä Xema tekee vain juoksuttamalla täyskorkeaa puomia. Voisin saada sitä kautta myös lisää vauhtia pysäytyspuomiin...

Teimme myös välistävetoja, jotka sain onnistumaan. Aloitin helpotetulla kulmalla, jonka sitten siirsin takaisin. Kivasti alkoi tulemaan "vetokäteen". Täytyy vain muista tehdä tuollaisia. Sain myös kommenttia asiasta, että täytyy opettaa koira tiedostamaan välistäveto jo ennen hyppyä. Täytyy alkaa tekemään sitä myös, mutta samalla tuota vetokäteen tulemista. Samalla tehtiin myös keppejä, jotka vaativat myös vielä paljon itsevarmuutta. Xema ei oikein malta tehdä loppuun varsinkaan silloin kun itse vedätän ja juoksen ohitse. Apupalkkaajan avulla sain palkattua vain niistä oikeista suorituksista. Uskon tämän tepsivän Xemaan ja on hyvää malttiharjoitusta. 



Tämän jälkeen olemme tehneet toiset kontakti- ja ohjatut treenit. Kontaktitreeni tuntui taas aluksi ihan toivottomalta, mutta onneksi video todisti sen ihan hyväksi. Ohjatut treenit menivät todella hyvin, vaikka ei kahdella ekalla puomilla tullut alas ati, mutta kolmas oli super! Keinulla huusin liian kovaan "Keinu" ja säikäytti Xeman :D Otin yhden varmistelun ja sitten oli taas yvä keinu. Kepeilläkin malttoi tehdä loppuun asti. Kannustin puomilla ja kepeillä, joka selkeästi auttoi Xemaa. :)





maanantai 31. lokakuuta 2016

You are a champion!

Xemasta tuli eilen Suomen Muotovalio ja vahvistamaton C.I.B. Nyt ei tarvitse enää lähteä ulkomaille. :D
Xema esiityi todella hyvin ja tuomarista näki heti, että tykkää Xemasta. Silloin ei tietenkään voinut olla varma ennen kuin ERI ja SA tuli. Sitten voitettiin vielä veteraaninarttu ja oltiin PN1, Sert ja CACIB. Lopuksi Xema valittiin vielä ROPiksi! Ihan huikea päivä, vaikka ei loppuhekissä enää pärjätty. Tuomari halusi selkeästi isoja koiria eikä oikein katsonutkaan pienempiä. Xema esiintyi aivan loistavasti ♥

Lahti KV, Messukeskus 30.10.2016 


Tuomari: Rony Doedijns, NL

Arvostelu:
"Lovely bitch. Just a fracture long in loins. Beautiful head. Lovely proportiones. Beautiful eyeshape and expression. Very typical earset and earrings. Strong pigmentation. Good topline and front- and rearangulation. Lovely colour and maskings. Typical on the move and very well presented."


Tulos:
ERI, SA; PN1, Sert, CACIB ja ROP
=> FI MVA ja C.I.B. (vahvistamaton) 






maanantai 24. lokakuuta 2016

2-LUVA

Tehtiin meidän toinen 0 1-lukassa ja saatiin myös LUVA. Voittoradalla oli hieman haastava vienti kepeille, joka ei onnistunut kovinkaan nätisti, mutta onnistui! Puomin alasmeno oli taas huono... Kokonaisuudessa oikein kiva rata ja tehtiin sitä yhdessä.
Muilta radoilta ei jäänytkään niin hyvää fiilistä. Ekalla radalla X ei malttanut tehdä keppejä oikeeseen suuntaan, mutta "pakotin" sen siihen ja sitten mentiin pois. Tokalla radalla Xema ei ollut minusta oma itsensä. Jälkikäteen ajatellen se myös haisteli maata juuri ennen lähtöön menoa ja nousi jopa ylös ravistelemaan. Ihan kivasti rata meni, mutta SE puuttui... Ulkopuoliset eivät huomanneet, mutta minä huomasin. Saattoi johtua siitä että olin itse epävarma alusta, jossa piti kääntyä renkaan jälkeen ja tietenkin ne kepit, jonka jälkeen täytyi tehdä valssi. Se varmasti vaikutti Xemaan.

Treenattavaa: Kepeille itsevarmuutta ja samoin puomin alasmenoon!




Ennen kisoja meillä oli juuri ollut 3 viikon treenitauko ja 1 kuukauden kisatauko. Siihen nähden saatiin aika nopeasti pakka kasaan vikalle radalle.

Tässä vielä muutama treeni. Ehdottomasti paras oli kun päästiin Jenna Caloanderin koulutukseen ja tehtiin paaaljon uusia aisoita, jotka saatiin nopeasti toimimaan.



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

If there's no struggle, there's no progress

Viime kisojen aikana, tarkemmin ensimmäisen radan jälkeen, olin jo valmis luovuttamaan. "Ei meidän kannata kisata. X ei kuuntele minua ja puomille haluaa karata, mutta ei tee sitä loppuun asti." No, toinen rata meni taas silloin paremmin ja antoi toivoa.

"The moment you're ready to quit
is usually the moment
right before the miracle happens"

Viimeaikoina olen pohtinut Xeman ongelmia käännöksissä, eli lähinnä sitä ettei se kuuntele ohjauksiani. Pääsimme, onneksi, Maiju Korhosen treeneihin. Sain siitä niin paljon! Treenien aikana saimme kaikki käännökset toimimaan. Minun usko meihin kasvoi niiden 15 minuutin aikana valtavasti.



Torstaina (8.9.) halusin palata puomiin ja sen nopeuttamiseen. Ennen treenejä tehtiin kuitenkin muutama perussarja, jotta Xema aktivoisi hänen takapäänsä. Laskin puomin kokonaan alas. Ekalla toistolla Xema ei oikein tiennyt missä puomin pääty oli, mutta toka toisto oli jo super. Käytän kisoista voitettua liilaa aktivointipallon puolikasta etupalkkana. Aiemmin Xema ei ole kestänyt etupalkkaa, vaan tullut läpi. Nyt tämä metodi selkeästi toimii. Etupalkan otin sitten myös kepeille, joka voi auttaa meitä parantamaan keppien suoritusta.

"It's not about perfect. Its about effort.
And when you bring effort every single day.
That's where transformation happens.
That's how change occurs."




Eilen (10.9) käytiin BATin kisoissa. Ensimmäisen kerran otimme kolme starttia. Yllättävää oli se, että pakka pysyi heti halusta hyvin kasassa. Xema kuunteli minua ja me teimme yhdessä rataa. Olimme samalla radalla. Kontaktit sujuivat Loistavasti, varsinkin puomi oli jo paljon parempi ekalla radalla (ehkä torstain treenin ansiosta). Kepeillä ei ollut mitään ongelmaa millään radalla.Tuntui hyvältä, vaikka ekan radan jälkeen kysyin että menimmekö jotenkin hitaasti. Ajan perusteella oltaisiin voitettu, vaikka teimme vaikeamman sykerön. Joten ei oltu hitaita, vaan rata meni vain niin sujuvasti. (:

Tokalla radalla oli yksi liian vaikea kohta ykkösille. Yritin tehdä sen aivan eri tavalla kuin muut, muta en vain saanut Xemaa kääntymään tarpeeksi ajoissa. Rintamasuunta osoitti liian kauan tiettyyn suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt tehdä sokkari eikä valssia keppien jälkeisille hypyille. Moni teki valssin jo 8 hypyn jälkeen, mutta silloin Xema olisi vain valunut ties minne, joten halusin kokeilla muuta. Tällä kertaa ei ihan onnistunut, mutta ohjaajan virhe.

Perjaatteessa ohjaan "maxia", koska Xeman laukka on niin pitkä. Joo, moni voi olla eri mieltä kanssani koska sen kokoa ei voi verrata isoon koiraan, mutta joudun oikeasti miettimään ihan eri tavalla miten ohjaan pitkälaukkaista miniä, kuin lyhyempilaukkaista (usein minit ovat). Joudun kertomaan kaiken paljon aiemmin, koska muuten Xema tekee samanlaisia kaarroksia kuin maxeilla.

"Progress always involves risks. 
You can't steal second base and keep your foot on first."

Vasta ennen viimeistä rataa Xema alkoi vähän vinkua (ei koskaan ole tehnyt aiemmin). Yritin kääntää katseen pois ja rauhoitella, mutta todennäköisesti X:n pää ei vain kestänyt vielä kolmea rataa, jonka huomasi heti alussa putkeen irtoamisena. Linja ei ollut mitenkään putkeen päin ja kulma oli ennemminkin umpikulma. Lisäksi puomi ei ollut enää yhtä hyvä, koska jäi juuri ja juuri liian ylös. Keinun jälkeinen hyppy oli suoraan, mutta ohjaaja sanoin "takaa" ja koirahan tottelee. :D Super A!

"Everything you've ever wanted,
is one step outside your comfort zone."



perjantai 9. syyskuuta 2016

Hyppytekniikka

I-hah järjesti viime viikonloppuna hyppytekniikkakurssi Kivikossa. Osllistuimme siihen Xeman kanssa, joka oli meidän ensimmäinen kerta hyppytekniikassa. Kouluttajana toimi Mari Sydänmaanlakka. Kurssin myötä sain paljon tietoa hyppyjen ja varsinkin tekniikan merkityksestä.

Hyvän hyppytekniikan kautta voimme säästää koiran kroppaa. Oikealla hyppytekniikalla pidämme harrastuskaverimme pidempään hyvässä kunnossa. Keinotekoinen hyppy on eri asia kuin esim. metsässä hyppiminen. Metsässä koira hyppii omaehtoisesti, kun taas agilityssä vaadimme koiraa hyppäämään. Hyppytekniikan avulla saamme koiralle paremman kyvyn arvioida ja hakea hyppyjä. Tämä taas lisää itsevarmuutta ja vauhtia koiralla. Me siis Marin sanoin "opetamme rakastamaan hyppimistä".

Ennen kurssia en osannut ajatellakaan, että hyppytekniikka voi olla niinkin iso osa agilityä. Se voi myös auttaa vireen hallinassa. Ensiksi tehdään harjoitukset ilman liikettä ja vähitellen lisätään liike mukaan. Marilta hyvä pointti tähän: "Jos koira ei kestä liikettä tässä, niin miten se koskaan voi hypätä oikein radalla?" Tosin hyppytekniikka vaatii jatkuvaa ylläpitoa, ettei koira valu etupainoiseksi vaan käyttäisi enemmän takapäätä. Pennulle voi tehdä hyppytekniikkaa kerran kuussa leikin varjolla.

On myös tärkeä muistaa, että koirat "eivät ole keittokirjoja". Koira on yksilö! Jokainen koira tarvitsee sen oman arvioinnin. Usein käytetään aivan liian pieniä välejä, mutta silloin koira ei mahdu tekemään kunnon painonsiirtoja. Mieluumin isommat välit!

Usein sanotaan, että koira on parhaassa iässä 5 vuodesta eteenpäin. Marin kommentti antoi minulle ymmärryksen miksi: "3-4 vuotiaana koiran kroppa on oikeasti valmis." Eli vaikka olisikin pieni koira, niin ei sen kroppa ole oikeasti valis 18kk iässä. Isommilla koirilla voi mennä jopa pidempään. Siksi on myös viety sagiin ehdotus siitä, että virallinen kisaikä olisi 2 vuotiaana. Tästä voi olla erimieltä, mutta itse pitäisin sitä hyvänä. Ei ole kiire!

Kaiken kaikkiaan Xemalla on hyvät lähtökohdat hyppytekniikassa: hyvänmallinen kroppa agilityä ajatellen ja pää on hyvässä asennossa. Lisäksi tuli lounastauolla puheeksi Xeman Loki-isä, joka oli toiminut testikoirana Marille. Mari sanoikin, että tyttärellä on parempi lähtökohta kuin isällä, koska Lokilla tahtoi jalat mennä kovempaa kuin aivojen raksutus. :D

Perussarja

Visuaalinen harha tuplarimoilla/V-rimat.
Pidä liike. Oppii tekemään oikein liikkeen kanssa, Jos ei tässä kestä niin ei se sitä radallakaan koskaan kestä. Liike mukaan niin nopeasti kuin mahdollista.
Tätä meidän täytyy tehdä eniten!



Setpoint

Setpoint toistossa eka oli laakea. Siirrettiin yksittäistä hyppyä vähän läkemmäksi, jotta käyttäisi enemmän sitä takapäätä ja ponnistaisi takajaloilla.
10-25

15-30
Ensimmäinen painonsiirto jää vähän kauas.

10-25
3 jalanmittaa väliä
Oikea pään asento!

15-30
Meni hyvin

20-35
Vielä vähän haastetta
Erilailla aktivoidaan kropan käyttöä
Enemmän tilaa hyppyjen väliin, kun alkaa korkeus nousemaan

15-30
Hyvä toisto
Hyvä asento, suorana hyppää

Voi tuoda V-rimat, jotta takapää aktivoituu entistä enemmän

10-25
Viimeinen on aina helppo



Kasvava sarja

Kasvavalla välillä 4-5-6-7 jalanmittaa
Yllättyny ekalla toistolla, kun ei tarvinnukkaan koota itteensä.
Tokalla Xema jo tajusi jutun ja vauhtia olikin liikaa :D
Kolmas toisto kaukaa + oma liike, mutta ei putkea. Super!

torstai 25. elokuuta 2016

Details matter, it's worth waiting to get it right

Viime aikoina meidän ongelma agilityssä on ollut käännökset. Eli jos nyt saisin tehdä jotain toisin Xeman opetuksessa olisi se lisää käännöksiä. Samalla kuitenkin samoja etenemisharjoituksia, mutta siihen sivuun myös tiukkoja käännöksiä. Xema ei oikein osaa lukea käännöksiäni, joten joudutaan varmasti palaamaan ihan alkeisiin tai näin ajattelin tehdä.

Tiistain(23.8.) treenit toivat heti käännöstreeniä, joka oli yllättävän vaikeaa. Muurille takaaleikkaus oli suuri ongelma, mutta saatiin onnistumaan. Päällejuoksu toimi heti, mutta poispäinkäännös ei oikein. Halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta niiston tilalle, koska niistö on aika hyvä.



Keskiviikkona(24.8.) käytiin Maiju Korhosen treeneissä ja siellä Xema sitten kääntyikin ihan hyvin. Juuri kun olisin saanut hyviä vinkkejä niin sitten Xema kuunteli ja tuli ohjauksiin. No, saatiin juuri samanlaisia vinkkejä mitä olin itse ajatellut. Pitää vain palata valmiiseen palkkaan ja siten Xema yhdistää kropan liikkeen omaan tehtävään.



Ennen meidän vuoroa oli aussi treenaamassa, joka sitten juoksenteli vapaana kentällä kun tuli meidän vuoro. Xemahan ei siedä muita Hänen treenikentällä, koska muutaman kerran on koirat tulleet väärään aikaan häiritsemään. Näin siis Xemasta, että ei oikein miellyttänyt iso koira vapaana... Sitten aussi jäi vielä siihen ihan "lähdön" aidan taakse, jota Xema ei sitten kestänyt ja lähti haukkumaan. Aita oli jäänyt auki, kun aussi meni ulos, joten Xema pääsi ulos. Yleensä pysyy omalla kentällä ja ymmärtää rajat, mutta nyt oli jo liian ärsyttävä koira. Huudollani sain Xeman takaisin, joka jolkotteli rauhallisesti takaisin kentälle. Saatiin kuitenkin ihan kivat treenit. (:

"The difference between something good and something great is attention to detail"

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Every performance is different. That's the beauty of it.

Viime viikonloppuna aloitettiin Xeman kanssa kisaaminen agilityssä. Oman seuran (I-HAH) kisat olivat Ojangossa ja tuomarina toimi Allan Mattsson. Olin alun perin katsonut, että Allanilla on yleensä pussi radalla, mutta meidän agilityradalta hävisi pussi ja keinu. Xema tiesi heti mitä olimme tekemässä ja huomasin vireen olevan vielä korkeammalla kuin epiksissä.

Ensimmäinen agirata hyllytettiin kolmannella esteellä, koska Xema ei oikein kuunnellut valssi-käännöstä. :D Seuraavaksi Xema yritti hakea keppejä, mutta haki ne väärin ja otettiin uudestaan. Vasta kotona näin videolta, että Xema jätti viimeisen kepin pujottelematta ja sen takia teki keppivirheen hyppyradalla.

Puomin alasmeno oli kyllä huono. "Eiks tää riitä? Entä yks tassu? No okej molemmat." Loppu suoralla tiesin, että minun täytyy juosta, jotta ehtisin. Samalla kun juoksin niin unohdin ohjata ja Xema tuli renkaan ohi. Oma vika. Tosin A oli super!

Seuraavalla radalla, joka oli hyppyrata, hyllytettiin taas kolmannella esteellä. Xema eteni pituudelle, vaikka piti kääntyä putkeen. Eli hyllytettiin käännöksiin. Pitäiskö niitä harjoitella vai? Radan vaikein kohta oli ehkä haltuunotto ennen putke (joka mentiin edellisellä kierroksella), mutta siinä ei ollut mitään ongelmia. Xema kuunteli! Kepeille haki oikein sisään, jäi katsomaan ja jatkoi oikein. Lopussa tuli liian aikaisin ulos (edellisen radan takia). Uudestaan ja osasi. Takaaleikkaus onnistui, ehkä jopa liian hyvin, koska Xema kääntyi minuun ja ohitti viimeisen hypyn.

Kaiken kaikkiaan meni tosi kivasti. Minulla oli oma koira radalla ja vauhti oli hyvä. Jatkossa toivon enemmän kuuntelua, mutta se tulee muutaman kisan jälkeen (samoin tapahtui ekoissa treeneissä ja supermölleissä).



"My goal is to beat my last performance"

Tänä viikonloppuna käytiin Hau:n Hurtta Areenalla juoksemassa yksi hyppyrata. Rata vaikutti kivalta, mutta käännöksiä löytyi. Yritin kuitenkin ehtiä kertomaan Xemalle käännöksistä, mutta ei oikein onnistunut kaikissa kohdissa. Tehtiin kuitenkin 0 ja tultiin toiseksi! Eikä me huonolle hävitty, Ile-villakoira voitti meidät. Katsoin heidän treenivideoita ja ovat taitavampia kuin me. Meidän pitäisi harjoitella vielä noita käännöksiä. *Listalle!*

Jo rataantutustumisessa tiesin, että tällä kertaa päästään varmasti kolmannelle esteelle ilman hyllyä. Tosin videolla minun liikkeeni näyttää hyvin tönköltä ja en lähde oikein liikkeelle. Siitä voi myös johtua myöhästyminen takakulman valssiin. Valssi valui, mutta Xema kuunteli eikä mennyt siniseen pukteen. Seuraavalla hypyllä Xema melkein kääntyi väärään suntaan, mutta korjasi nopeasti. Kepit olivat super! Vikan putken jälkeen unohdin kertoa käännöksestä, joten sekin käännös vähän valui.
Kaiken kaikkiaan meni tosi kivasti. Eka LUVA ja eka 0!


"Practice daily, 
because the quality of your practice 
determines the caliber of your performance"

lauantai 21. toukokuuta 2016

In order to succeed, we must first believe that we can

Tänään Xema pääsi esiintymään Helsinki KV:hen Tuomarinkartanoon. Xemalla oli avoimessa luokassa yksi kilpasisko, joka sattuu samalla olemaan puolsisarusten emä. Xema esiintyi niiiiiin hienosti! Ajattelin, että jos ei nyt tule SA niin ei sitten koskaan. Sieltä tulikin ERI, AVK1 ja SA. Paras narttu - kehässä edelle aseteltiin vain yksi koira. Silloin olin jo melko varma siitä, että Serti tulee. Xema oli siis PN2, Sert ja VACACIB. Ylitimme päivän odotukset!
Arvostelu:
"Very feminine 2 years old with correct markings. Excellent neck, proper shoulders. Correct lenght of loins. Slightly narrow behind. Slightly low tailset."

Minä: Serti, Serti, Serti!
Xema: Minulle namia?
Kaverikuva X ja H ♥
Hilary(vas.) PN1
Xema PN2

          18.5. oli Xeman 2 vuotis syntymäpäivä! Minun pikkuinen on jo aikuinen, 2 vuotias!♥
Xema pääsi synttäritreeneihin, missä tehtiin meille vaikeita juttuja kuten päällejuoksua ja saksalaista. Pienten apujen jälkeen Xema osasi! Meni paremmin kuin koskaan. Aina voi mennä paremmin, mutta tuo on jo ISO askel meille joille ohjaukset eivät ole aiemmin toimineet ollenkaan. Toivo elää! :D
Tuo juoksu-A on kyllä myös niin hieno vaikka itse sanonkin. (;





          Xema sai tiistaina(10.5.) uuden siskon. Xeman ensimmäinen pikkusisko Cera tuli taloon. Xema on ottanut Ceran tulon hyvin vastaan, välillä jopa liian hyvin. Kaksikko täytyy pitää erillään, koska muuten ei olisi hetkeäkään rauhaa. Ceran albumi täällä. Eilisiä kuvia täällä.

"Sisters are joined heart to heart ♥"

perjantai 6. toukokuuta 2016

Your best teacher is your last mistake

Voitimme Petrin EO-epiksissä koulutuksen Petri Heinoselta. Olimme siis tänä aamuna Kivikossa 8.30. Rakensimme helpohkon radan, jokan on hyvä rallattelurata. Sopiva rata Xemalle, kun pääsi juoksemaan, mutta samalla oli pientä sykeröä.

Kepit teimme ensimmäiseksi erikseen, jotta Xema muistaisi mitä tehdä. Myöhemmin radanomaisena kepit sujuivat ihan kivasti. Treeniä tarvitaan vielä, jotta itsevarmuus ja vauhti kasvaisi. Petri kuitenkin totesi, että ovat hyvällä mallilla ja ohjurit vain pois. Ensi viikolla alkaa keppien tehotreenit.

Puomille saatiin se puuttuva palanen! Aiemmin käytin naksutinta oikean paikan merkkaamiseen, nykyään "jeee hyvä" tulee paljon myöhemmin. "Jess"/"Jee hyvä" pitäisi tulla juuri silloin kuin Xeman etutassut koskettavat maata. Siitä tulee varmistus, että SE on se mitä haluan! Siihen lisäksi täysi vire, "kisavire", jotta myös vauhti olisi oikea. Tällä metodilla tulee varmasti virheitä, kuten videolla näkyy, mutta treeniä vain. Uskon, että tällä tavalla saan kaipaamaani vauhtia ja lisää varmuutta puomin suoritukseen. Petrikin sanoi, että puomi on melkein valmis. Ei se paljoa tarvitse ja on parempi kuin joidenkin kolmosluokkalaisten. :D

Paras vinkki tästä päivästä oli kyllä tuo "kisavire"! Treeneissä täytyisi myös saavuttaa samanlainen vauhti mitä kisoissa, koska muuten treeneissä toimivat jutut eivät toimi kisoissa. Tulee virheitä ,koska koiran vire on korkeammalla, kuten tänään treeneissä A:lla ja puomilla. Ohjaaja on siis pulassa! Näin voisi helposti käydä meille. Xemalla on selkeästi korkeampi vire kisoissa, koska se tietää, että nyt kisataan. Joten nyt minun täytyy muistaa revitellä lelulla aina ennen "uutta lähtöä", jotta vire nousee ja pysyy kisanomaisena. Myös sykerö-osissa täytyy tehdä se, mutta lyhyempiä pätkiä korkealla vireellä. Näin myös ohjaaja oppii millaisiin ohjauksiin ehtii. Samalla koiran motivaatio ja vahti pysyy kovana! (:

Halu päästä kokeilemaan lisää kisavirettä!!!

"It's not about being the best.
It's about being better 
than you where yesterday."

5.5. Näyttelyarvostelu täällä

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Always searching, always tracking, always hunting

Viime viikonloppuna (22.-24.4.) oli ohjelmassa mejä-kurssi, joka huipentui sunnuntain mejä-kokeeseen. Mejäkurssin ja -kokeen järjesti Suomen Kooikerhondje ry Huhtaanmajalla. Huhtaanmaja sijaitsee Heikolan kylässä. Xema sai olla perjantain ja lauantain kotona, ettei tarvitsisi väsyttää
itseänsä. Itse yövyin Salossa Annan ja Velmun kanssa. Viikonlopun aikana oli kiva huomata miten samanlaisia Xema ja Velmu oikeasti ovat. Samalla tavalla kulkevat perässä ja "kipitysjuoksu" sinne ja tänne. Annan kyydillä pääsin aina Marttilaan ja pois. Aamulla klo. 8.15 aikoihin paikalla ja klo. 21.30 takaisin Salossa.

Xeman veljen, Brandon, lapset olivat myös paikalla. Xema on siis täti (;
Yksi muuttaa Viikkiin, joten toivottavasti päästään seuraamaan kasvua.
Kaikki paikalla olevat olivat kooikeri-ihmisiä. Osan olin nähnyt viime syksynä kooikereiden mejämestaruudessa, osa oli ihan uusia naamoja. Itselle kurssin sisältö oli enneminkin kertausta, mutta kompassin kertaus oli kyllä hyvä asia. En olisi muistanut miten ottaa suuntaa. Melkein kaikki, paitsi minä ja Nina, olivat ensimmäistä kertaa osallistumassa mejäkokeeseen. Osalla kurssilaisilla oli koira mukana, jotta voisivat tehdä harjoitusjäljen.

Lauantaina oli aika tehdä jäljet ja harjoitusjäljet. Minä ja Anna jouduimme odottamaan sen verran, että teimme kaksi harjoitusjälkeä odotellessamme. Lopulta pääsin Pentin avustuksella verettämään ja piilomerkkaamaan jälkeä, jonka sunnuntaina opastaisin. Verettäessäni jälkeä iski todellisuus: "joudun huomenna opastamaan tämän jäljen. Miten muistan reitin, kun olen kävellyt tämän vain kerran?"
Pentti oli aiemmin suunnistanut jäljen valmiiksi. Sinä iltana pääsimme vähän aikasemmin Salon taloon. Kävimme Annan kanssa saunassa lämmittelemässä. Ennen nukahtamista yritin käydä läpi jäljen maastoja, jotta muistaisin ne huomenna.

Velmu (vas.) ja Xema laukauksensietotestissä (:
Sunnuntaiaamu koitti ja jännitys alkoi... Aamupalan sain syötyä, mutta koko automatkan aikana jännitys vain paheni. Huhtaanmajalla en pystynyt syömään kuin vain puolikkaan näkkärin. Aamun teoriaosuuden aikana vanhempani toivat Xeman, joka höösäämisellään ei auttanut jännitystäni. :D Tuomarit saapuivat ja ylituomarin puhuttelu alkoi klo. 12. Tärisin niin paljon. Miten voikin jännittää niin paljon? Lopulta tuli aika arpoa jäljet. Arpaonni antoi minulle ja Xemalle jäljen numero 1. Sitten siirryimme laukauksensietotestiin. Kaikki läpäisivät!


Siirryttiin jäljen alkuun. Yritin rauhoitella Xemaa ja samalla myös itseäni. Itse tärisin jännityksestä, kun taas Xema tärisi innostuksesta. Se tiesi mitä tehdään. Opas ja tuomari tulivat, kun sorkka oli viety paikoilleen.
Tuomarin arvostelu:
"Innokasta koiraa pidetään alkumakuulla, kunnes koira merkkaa sen. Lyhyellä hihnalla krepityksen osuus. Pian tämän jälkeen vauhdikas lenkki riistan jäljille, palaa itsenäisesti. Edetään ilmavainulla, hyvin jarrutettuna, lähes jälkiuran päällä osuuden puoliväliin. 
Tämän jälkeen kaksi määrätietoista poistumista jäljeltä, joista hukat. Makuulta kolmannen kerran uusi alku. Xemaa ei verijälki tänään kiinnostanut, vauhdikkaasti pois jäljeltä kolmanteen hukkaan. Tuomari keskeyttää kokeen, harjoitellen loppuun. Koira osoitti osaavansa jäljestää, tänään riistarikas maasto vei voiton."


Ei juhlittu tuloksilla, Avo 0. Silti ei harmita. Tuntui, että liinan päässä ei ollut oma koira. Jälki ympyröi elävän riistan (hirvi/peura?), joka sai Xeman huomion. Reaktio oli ennennäkemätön: ei rauhoittunut vaikka rauhotin, vinkui, läähätti ja tärisi. Käytti paljon ilmavainua, mitä ei yleensä tee. Mejäkokeessa on joskus kyse tuurista. Tällä kertaa näin. Kysyin jäljen jälkeen tuomarilta, että mitä hän on tehnyt omien riistainnokkaiden koirien kanssa. "Elävän riistan luota ei varmasti saa pois, mutta harjoitellen lyhyitä pätkiä riistarikkaissa maastoissa saa vahvistettua sitä verijälkeä."


Loppujen lopuksi huomasin, että jännitin enemmän Xeman jäljestystä kuin opastusta. Luulin, että toisin päin. Opastin siis Xeman veljen, Velmun, jäljen. Velmu meni todella hyvin ja sai tuloksen AVO 1, 48p. (:

Kiitos Marianne ja Pentti Mamia, Tanja Kortelainen, Raija Aaltonen, tuomarit ja muut kurssilaiset.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Attitude makes a difference

Niin helppo asia kuin rytmittäminen ja asenne ovat samalla vaikeita muistaa radalla.

Kävimme eilen Xeman kanssa Petri Heinosen koulutettavana ja voin sanoa suoraan, että kannatti mennä Agility Akatemialle. Petrin vinkit ja neuvot käyvät kuin yks yhteen minun ajattelumaailman kanssa. Ensinnäkin ei tarvitse tehdä mitään turhia pyörityksiä. Jatkaa vain vauhdin kasvattamista ja etenemistä. Samalla tietenkin opettaa perusohjauksia, mutta helppoa treeniä. Mielummin monta lyhyttä treeniä, kuin yksi liian pitkä. Koiralle pitää aina jäädä halu jatkaa.

Sain myös itselleni vinkkejä. Liikun hyvin, mutta räjähtävyyttä lisää. Nopeita lähtöjä esteeltä seuraavalle. Eli toisin sanoen rytmittämistä. Osaan rytmittää, mutta radalla se unohtuu. Videollakin näkee ensimmäisen vedon lepsua ohjausta, kun taas ihan viimeisessä vedossa on asennetta ja rytmittämistä. Sellaista haluan, että minun tekeminen on. Minun tekeminen vaikuttaa tietenkin heti Xeman tekemiseen. Ei ole reilua Xemaa kohtaan jos lepsuilen. Luonnollisesti... Täytyy siis parantaa omaa tekemistä!

Näinkin helppo ja selkeä asia tulee nyt vasta esille. No, joskus tarvitsee videomateriaalia ja yhden mahtavan kouluttajan kertomaan SEN puuttuvan osan. Puuttuva osa on tietenkin minussa!

Xema tulee päällejuoksuun muurilla?! Xema ei tule päällejuoksuun, mutta nyt tuli. Ehkä pienet treenit kotona ovat saaneet Xemallekin miettimisen aihetta.



"Ability is what you're capable of doing.
Motivation determines what you do. 
Attitude determines how well you do it."

          Tänään tehtiin sitten pientä helppoa treeniä. Pentutreeniä :D


"It won't come easy,
you must work for it.
Stop wishing, start doing."
Xema kattelee kun toinen treenaa. Hyvä asento! :D

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Agility ~ Moving quickly and lightly in a graceful manner ~ nimbleness

Minun synttärien (10.3.) kunniaksi ostin tuurausvuoron Niinulaan. Päätin etukäteen, että teen mölliradan. Tosin siinäkin oli haasteensa. Ekaan suuntaan serpenttiini toimi hyvin, mutta toiseen suuntaan ei tahtonut SE KOLMAS onnistua. Lopulta sain oman juoksun rytmitettyä oikein ja saatiin onnistuminen.


          Viikonloppuna (13.3.) Xema pääsi epiksii. Ojangossa järjestettiin Tehis Cupin viimeinen osakilpailu. Osallistuttiin aiemmin ensimmäiseen osakilpailuun, mutta toinen jäi välistä juoksujen takia. Tästä huolimatta olimme mini-möllien Cup 2!
          Viimeinen kisarata oli kyllä hyvin vaikea. Aluksi lähdössä oli suora linja A:lle ja arvasin, että sinne se Xema menee. Olisi vain pitänyt uskoa siihen tuntemukseen ja tehdä samalla tavalla kuin toinen lähtö. Otin vastaan muurin takaa ja käänsin putkeen. Molemmilla radoilla Xema teki loistavan puomin. Putki-kontakti-erottelua kyseenalaistan mölliradalla?! MIKSI?!? Ei olla treenattu sitä koskaan, mutta hienosti saatiin onnistumaan. Oli enemmän sellaista hallussapitoa, eikä irtoamista. Ekalla radalla juoksu A i toiminut ollenkaan. Xema ei tajunnut mitä tehdä ja pysähtyi maassa. Toisella radalla sanoin vain "tule" ja meni ihan ok. Täytyy vielä harjoitella ja ottaa käskyksi "kiikii-tuletuletule". Minun epävarmuus näkyy selkeästi meidän tekemisessä, mutta muuten hieno suoritus meiltä! Radalla tultiin 3.

          Maanantaina (14.3.) oli treeni-ilta. Toivoin jo etukäteen helppoa treeniä, missä koira saisi vain juosta täysiä. Tehtiin vain toisen puolen treeni, joka oli vauhtiympyrä. Lisäksi tehtiin pussista etenemistä. Odotustilassa Xema oli kovin sosiaalisella tuulella. Jokaisen ihmisen luokse piti mennä haistelemaan ja jopa kerjäämään namia. Koirienkin kanssa leikittiin/haisteltiin toisiaan. Hauska Xe :)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Many events...

Kävimme Xeman kanssa Jau:n avajaisepiksissä (20.2.2016) kisaamassa 2 möllirataa. Ekalla radalla Xema ei oikein muistanut mitä 2on2off tarkoittaa puomilla. Olin jo alunperin päättänyt, että palkkaan ekalla radalla kontakteille. Palkkaus auttoi ja toinen rata meni Loistavasti!



          Mizykin pääsi kisaamaan ulkopuolisena medi mölleissä. Eka rata meni ihan huuhaa. Toisella radalla Mizy teki hienon 0.



          Sunnuntaina (21.2.) meillä oli ensimmäinen hajuerottelutunti. Tiesin jo etukäteen, että tämä on jotain mistä Xema varmasti tykkää. Teen varmasti jossain vaiheessa yläpalkin, missä kerron perus asiat hajuerottelusta.
Xema tajusi nopeasti, että pitää tökkäistä nenällä pilttipurkin kantta ja siitä tulee nami. Siitä alettiin sitten siirtelemään kannen paikkaa ja siitä huomasi, että Xema tajusi tehtävänsä. Seuraavalla kerralla opetellaan miten haju ilmaistaan. Xemalla tulee oleaan maahanmeno.



          Maanantaina (22.2.) mentiin treeneihin. Tuli vähän erillainen treeni kerta kun Xema pääti nielaista kanin karvan (10x5 cm). Lähdettiin sitten kotiin ja Xema sai kupillisen puuroa ja maksamakkaraa + suolaa. Xemalle tuli paha olo, mutta ei tarpeeksi, jotta tulisi oksennus. Lähdettiin sitten YES:ille. Saimme nopeasti huoltoa ja Xemaan pistettiin pahoinvointilääke. Pian Xema jo oksensi ja kanin karva tuli ulos.

Xema pääsi tapaamaan Brando-veljeä viimeisen kerran ennen kuin Brando lähtee maailmalle (USA) asumaan. Hauskan paljon samoja piirteitä (: Lisää kuvia TÄÄLLÄ.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Third time's a charm

Xeman ensimmäinen juoksu alkoi 24.1.2016. Samalla otin selvää jos juoksuisen nartun saa viedä mitattavaksi. Omasta mielestäni joo, mutta piti varmistaa. Saa viedä housut jalassa, koska mittaus tapahtuu ennen kisoja. Lauantaina (6.2.) kävimme Ojangossa mittauttamassa Xeman kolmatta kertaa. Minua ei ole koskaan jännittänyt näin paljon noin pieni asia.

          Sain nopeasti tuotua Xeman sisälle halliin minipöydälle. Yllättävää oli, että Xema oli heti tosi rauhallinen ja ei riehunut vaikka namit oli nenän edessä. Tuomarina/Mittaajana toimi Ritva Herrala, joka oli todella mukava Xemaa kohtaan (minua kohtaan myös). Xema mahtui helposti 35 cm alle. Xema on siis MINI!!!

          Koiran täytyy seistä luonnollisesti mittauksen aikana. Eli Xeman toinen mittaus ei ollut oikein mitattu (kyseenalaistan mittauksen...). Xema/Kukaan koira ei seiso sillä tavalla normaalisti: etutassut kiinni toisissaan ja pää kurottaa ylöspäin. Aivan epäluonnollinen asento.

          Juoksujen aikana ollaan tauolla agilitystä. Kerran olen tehnyt pienen treenin eteisessä. Saksalainen on vaikea Xemalle ja muut vastaavat ohjaukset, missä joutuu suorittamaan esteen samalla kun liikkeeni jatkuu eri suuntaan. Juoksujen jälkeen panostetaan taas täysillä keppeihin. Lisäksi täytyy saada kaikki esteet suoritettua radanomaisesti. Lisätä kepit radalle ja puomi/keinu-erottelu.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Two debuts in a day

Eilen käytiin Ojangossa epistelemässä Xeman kanssa. Me debytoitiin mölli-luokassa kahdella startilla. Ensiksi jouduimme valitettavasti odottamaan 4h ennen kuin päästiin radalle. Luulen, että tämä vaikutti Xeman ensimmäiseen suoritukseen niin että ei ollut oikein hereillä. Ei oikein tiennyt että nyt mennään tekemään agilityä. Ensimmäistä kertaa teki vieraita kontaktiesteitä. Radan alussa oli puomi, jonka alla oli putki. Tätä emme ole Xeman kanssa harjoitelleet, joten puomi meni vähän hitaasti, mutta meni kuitenkin! Lisäksi oli kohta, jossa oli vähän pakko tehdä takaaleikkaus. Takaaleikkaukset eivät ole ainakaan minun vahvuuksiani ja emme ole niitä kauheasti harjoitelleet radanomaisesti. Eka leikkaus oli siis myöhässä. A piti haistella tarkasti alasmennessä.


          Toisella kerralla Xema oli heti mukana ja tiesi tasan mitä oltiin tekemässä. Puomi meni varmemmin, koska nyt Xema tiesi ettei se putki alla tee mitään. Takaaleikkaus onnistui myös. A:kin mentiin ilman haistelua. Loppusuoran irtoaminen kauemmalle hypylle on myös hieno. Kaiken kaikkiaan tosi hieno rata meiltä. Oli niin hyvä fiilis radan jälkeen. Me tehtiin se yhdessä. Äitikin sanoi, että näytti siltä että Xema oikeasti kuunteli ohjauksiani, mutta silti meni kovaa. Me edistytään!



          Toinen debyytti oli minun ensimmäiset kisat 3-luokassa. Mizy pääsi juoksemaan kanssani kaksi rataa, joista molemmista tuli 0 eli tupla. Lisää analyysia voi lukea Marin ja Mizyn treeniblogista.