maanantai 28. joulukuuta 2015

Fitness at Christmas

Jouluviikkona halusin treenata keppejä ja kontakteja. Olisi kiva saada ne ratavalmiiksi, koska minulle hankittiin KISAlisenssi. Tarkoituksena olisi siis aloittaa kisaaminen Xeman kanssa! Lisäksi on minun tehtävänä hankkia Mizylle agilitysertejä. :D

Toisella treenikerralla kaikki onnistui niin hyvin. Kepit ovat vielä vähän auki ja vauhtia tulee kun varmuus tekemisestä kasvaa. Kivasti kepit menevät jo nyt. Xema alkaa olemaan jo aika valmis kontakteiden suhteen. Itsenäisyyttä haluan vielä vahvistaa ja minun vauhtini häiritsee aluksi Xemaa, joka ei muista pysähtyä oikeaan kohtaan. Tosi tyytyväinen puomiin tällä hetkellä. Ekaa kertaa tehtiin myös puomia radanomaisena, kun otettiin hyppy, putki, hyppy ja puomi. Eikä mitään ongelmaa.

          Keinua en ajatellut tehdä, mutta Xema karkasi sille kun en huomannut. Kuulin "pam" ja katsoin, niin Xema katsoi keinun alasmenolta minua. "Missä Ida nami?" Tehtiin sitten kunnolla keinua ja lisättiin vielä putki. Ekaa kertaa muu este ennen keinua ja silti meni hyvin. Hienosti ainakin erotti keinun ja puomin.

Treenivideo ei välttämättä toimi puhelimella, mutta tietokoneella pitäisi pyöriä. (:

Sunnuntaina (27.12.) oli epäviralliset kisat RimAn järjestämänä. Xema pääsi supermölleihin ja mini-luokkaan. Rata vaikutti helpommalta kuin mitä olikaan. Minusta oli ehkä vähän haastava supermöllitasolle. Etenkin nopeilla makseilla oli haastavaa 6 putkelta kääntyä niin jyrkästi 7 hypylle. Xemakin olisi tullut 7 hypyn ohi jos en olisi vetänyt niin voimakkaasti puoleeni. Koko rata oli minusta enemmän hallussapitoa kuin että olisi vain voinut tykittää suoraa. Xema suoriutui tietenkin aivan mahtavasti! Itse mokasin ekalla kierroksella 4 hypyn, koska olin ajatellut valssia 5 hypyn jälkeen. Ennakoin liikaa, mutta en korjannut, koska se olisi ollut turhaa. Toisella kierroksella sain myös kaarroksen 2 hypyltä paremmaksi ja tein suosiolla takaaleikkauksen 6 putkelle. Xema voitti yli sekunnilla, mikä on siis paljon agilityssä. (;



Mulleko? :D
          Samoissa epiksissä oli myös Xeman veli, Velmu. Velmu voitti supermöllien medi-luokan ja möllien medi-luokan.


Heti toistensa korvissa. :D
Sisko ja Veli ♡
























Lisäksi pääsin myös kilpaileviin Mizyn kanssa. Tämä oli minun ja Mizyn toinen kerta kisoissa, mikä vaikutti Mizyyn radan alussa. Videolla hitautta ei näy, mutta minä tunsin sen ja äiti myös. Muutenkin olin jotenkin sekaisin alun pyörityksessä. Ensimmäisellä kertaa, koska Mizyn vaisu lähtö hämäsi minua ja toisella kertaa ennakoin liikaa (ihan niin kuin olisin ohjannut Xemaa?). Hyvin meillä kuitenkin meni ja sijoituimme 2.





tiistai 8. joulukuuta 2015

Second one counts

Viikonloppu vierähti Seinäjoella siskon perheen luona. Xema oli todella nätisti kaikkien kanssa, myös lasten. Pieni vahinko (säikähtäminen) tapahtui kyllä veljen lapsen kanssa, joka Juoksi! Xeman ohitse ja sitähän se ei kestänyt. Xema luuli, että hän leikkii. Minusta koiran, varsinkin nuoren koiran joka ei elä pienten lasten kanssa, ei tarvitse kestää pienen lapsen ohijuoksentelua Sisällä! Muuten viikonloppu meni hyvin.

          Sunnuntaina ennen lähtöä kävimme Lagun kisoissa mittauttamassa Xeman Petteri Kermisen luona. Selkeä minihän sieltä tuli. Kaksi kertaa mitattiin sama tulos, 34,3cm. Kiertoonhan se joutui, mutta se me jo tiedettiin. Eli nyt vain odottelemaan toista mittausta. Jos toinen tuomari mittaan miniksi, on Xema mini. Tammikuussa on suunnitelmissa käydä mittauttamassa jollekin näistä: Leena Rantamäki-Lahtinen, Sari Mikkilä ja varalla Reetta Pirttikoski. Sitä odotellessa! (:

          Eilen (7.12.) kävimme treeneissä, vaikka olen TAAS kipeä. Se 6km lenkki sunnuntaina ei ollut kovin viisas. No mutta olin pyytänyt takaaleikkausta treeneihin, joten oli pakko mennä. (; Tehtiin vain yhden puolen treeni ja namien kera. Samalla saatiin hyvää irtoamista ja samalla myös vinkkejä siihen, että Xeman pitäisi kuunnella minua ja tulla minun ohjaukseen mukaan, esim. tuohon vekkiin ennen putkea (videossa: 0,59s ja onnistuminen: 1,16s).

torstai 3. joulukuuta 2015

And though she is little, she is fierce.

Kävimme taas vähän epistelemässä Porvoossa (30.11.), PORSK. Ensiksi vaikutti oikein hyvältä järjestelyjen suhteen, mutta sitten kaikki lähdöt arvottiin, jopa toiset startit olivat mukana? Jouduin Xeman kanssa menemään 4. ja 6., vaikka oikeasti oltaisiin oltu vasta 7. Olisi ollut edes se kaksi koiraa välissä, mutta ei. Kuulemma oman seuran koirakko halusi olla ensimmäinen ja viimeinen.

          Hihnaakaan ei tuotu maaliin, joten jouduin ottamaan Xeman syliin ja samalla yrittää löytää hihnaa. Siinä hässäkässä ei kukaan pystynyt rauhoittumaan ja unohdin kokonaan palkata Xeman radan jälkeen. Onneksi se ei haitannut Xemaa muuten kuin että ei ainakaan rauhoittunut. Kierrokset jäivät ja Xema lähti omalle rallattelurundille. Putken jälkeen Xema vain katsoo, että mihis sitten Ida? Otettiin lähtö uudestaan, mutta ei se nyt mennyt kuten Strömsössä.

          Voitettiin kuitenkin ensimmäinen starttimme, vaikka siinäkin olisi ollut parannettavaa. Olisi saanut aikaa pois. (;
          Tässä muutama treenivideo vielä. Olemme käyneet Niinulassa muutaman kerran, kun äiti on ollut kipeä ja ollaan päästy tuuraamaan. Nyt tosin otetaan vähän paussi ns. vaikeammista treeneistä ja tehdään lällytreenejä (eli ainakin suoraa (eteen), keppejä ja kontakteja).

          Viikonlopuksi lähdemme siskoni luokse Seinäjoelle, missä 6.12. on kisat. Petteri Kerminen tuomaroi 1.- ja 2.-luokkia, joten menemme mittauttamaan Xeman hänelle. Totuuden hetki... mini vaiko medi?!? Kaikki, jotka Xeman on nähnyt, ovat sanoneet sen olevan mini.





tiistai 24. marraskuuta 2015

Pessimistinkään ei tarvinnut pettyä!

Xeman terveystulokset tulivat! Lonkat A/A!!! Kyynärät 0/0!!! Kyynärät olivat tärkeät meille. Nyt voin rauhassa jatkaa agilityä kyynärten osalta.

Kyynär 0
Kyynär 0
Lonkat A/A
Selästä löytyi LTV1 eli jakautunut ristiluun keskiharjanne, joka on LTV:n lievin muoto, jossa nikaman keskiharjanteessa on painauma 1. ja 2. ristinikaman välissä. Tämä "on yleinen synnynnäinen ja  perinnöllinen nikamaepämuodostuma"[Kennelliitto]. Xeman nikamaepämuodostuma löytyy ensimmäisestä ristiluun nikamasta (S1), jota myös kutsutaan lumbalisaatioksi. Lumbalisaatio tarkoittaa: ristinikaman lannenikamoituminen (ylin ristinikamista jäänyt erilleen ristiluusta)[tohtori]. LTV1:tä "ei tutkimusmateriaalissa käsitelty varsinaisena välimuotoisena lanne-ristinikamana vaan rajatapauksena. Muutos luokiteltiin rajatapaukseksi johtuen Salomaan (2010) tutkimuksessa saaduista tuloksista, joiden perusteella tyypin 1 muutos saattaa näyttää sivukuvassa täysin normaalilta ristiluulta."[Nyyssönen]. LTV1:tä kuulemma kutsutaan "kauneusvirheeksi", muutokseksi, jonka ei pitäisi vaikuttaa koiran elämään. Eli Xeman kanssa voidaan jatkaa agilityä, mutta tietenkin seuraillaan jos tulee jotain poikkeavaa, kuten rimojen pudotuksia.

LTV1 näkyy röntgenkuvassa rakona (musta nuoli).
 Ristiluun keskiharjanne näkyy yhtenäisenä viivana (valkoinen nuoli).
Katso tarkemmin vertailu: Kennelliitto

 Ei painaumaa keskiharjanteessa (valkoiset nuolet).
Rajatapauksessa sivunikamat näyttävät normaalilta sivukuvassa.
Katso tarkemmin vertailu: Kennelliitto
S4 löytyy Xemalta, yleensä vain S1-S3. Eli Xemalla on muu lievästi
 normaalista poikkeava rakenne, jotka ovat kuitenkin yhteen luutuneet [
Kennelliitto].

Viime perjantaina 20.11. meillä kävi koirafysioterapeutti Noora, joka sai kunnian olla Xeman ensimmäinen fysioterapeutti. Xema oli todella nätisti ja saatiin kaikki liikkeet namin avulla katsottua. Lopuksi hieronnassa Noora kehui miten rauhallinen Xema oli, vaikka onkin noin nuori ja muuten täynnä virtaa. Olen siis opettanut hyvin Xeman rauhoittumaan pennusta lähtien. Pidin kuitenkin kättä Xeman pään päällä ja rapsuttelin sitä samalla. Xema oli täysin terve, ei mitään hoidettavaa.

Havainnot:

"Seisoma-asennossa hyvin kulmautunut, välillä pihdissä kintereistä ulkokierteisesti. Sama tapahtuu makuusta -> liikkeelle lähtöön, leveä asento. Käynnissä ja ravissa kyynärät ulkona (se oli jo tiedossa). Nivelet olivat hyvin liikkuvia ja selässäkin kaikki kunnossa. Tasapaino ja kehonhallinta kunnossa.
Polvissa ei muuta poikkeavaa, mutta polvilumpiot hieman löysän tuntuiset, asettuvat lateraalisesti ellei raajaa aseta suoraksi käsin, tuolloin lumpio on oikeassa paikassa. Nyt ei rutinaa tms.

Johtopäätökset:

"Tällä hetkellä täysin kunnossa oleva nuori koira, jolla patellaluksaation lievin muoto, jalkojen asento provosoi luksaation mahdollisuutta. Jumppaamalla vahvistetaan etureisiä ja pidetään sen avulla luksaation riski minimaalisena."

Kotiohjeet

Reisiharjoitteet (toistoja alkuun 5-10, sitten kun liike hallussa niin voi tehdä 15-20, liikkeet mielellään koiran ollessa lämmin esim. lenkin jälkeen. Harjoitteet 3-5 x vkossa) 

- Harj. 1: 
  istumasta seisomaan ensin jalkojen välissä tai suoraa edestä niin, että istuu jalat vartalon alla. 
- Harj. 2: 
  sama harjoite, mutta ej korokkeella, matala laatikko ensin.  
- Harj. 3:
  Näitä kahta toteuttaessa samalla voi ulkona tehdä mäkilähtöjä hyvästä istuma-asennosta.
- Harj. 4:
  Oravaistunta, siitä seisomaan ja takas istumaan. Auta tarvittaessa tukemalla ej:sta tuomalla tasapainoa. Toistoja 3-5 alkuun, kun sujuu niin voit tehdä 10 toistoa.

Lateraalisiin ykkösen polviin oli alunperin tarkoitus saada etureisien vahvistavia jumppaliikkeitä. Tulen varmasti kuvaamaan meidän sessioita, joten ne keitä kiinnostaa niin löytävät videot minun Youtube-kanavalta, Ida Alexandersson.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Today I am thankful

Tänään marraskuun 18. päivänä Xema ja sisarukset täyttävät 1,5 vuotta. Ajatella, että siitä on jo niin kauan, kun odotimme milloin Ria synnyttää. Lisäksi on hauskaa ajatella, että pentue on A-pentue ja Xema oli Neiti A. Xema on siis Kuusipeuran kennelin kaikista ensimmäinen pentu. Kaikista isoin silloin ja kaikista pienin nyt.

          Tämä tarkoittaa myös, että kisaikä (saa osallistua virallisiin kisoihin) agilityssä on saavutettu. Vielä ei olla valmiita siihen, koska kepit ovat kesken ja kontaktit, rengas + muut erikoisesteet tarvitsevat radanomaista treeniä. Xeman terveystulokset (lonkat, kyynärät ja selkä) ei ole vielä tullut, joten niitä odotellessa... Polvet ovat valitettavasti 1/1 (tarkistettiin käsikopeloinnilla nukutuksen aikana), mutta ei mitään oireilua (*kop kop*). Perjantaina Xema pääsee ensimmäistä kertaa fysioterapeutin käsittelyyn ja samalla saadaan vinkkejä liikkeistä, jotka vahvistavat etureisien lihaksia.

          Tuloksia odotellessa on ollut aikaa miettimiselle... Pessimisti ei pety, joten kaikki tulokset olisivat niin huonot ettei voitaisi jatkaa agilityä. Tässä asiassa myös pessimisti pettyisi, koska agility on SE JUTTU minulle. Siitä huolimatta olen niin kiitollinen Xemasta. Se on parempi kuin mitä pystyin toivomaan. En kuitenkaan piittaa agilitystä tai muustakaan harrastuksesta yhtä paljon kuin Xemasta. Tärkeintä on, että minulla on perskärpänen kotona, joka aina aamuisin haluaa viereeni nukkumaan ja iltaisin jäädää nukkumaan kanssani. Tulee olkkarissa viereen pyytämään syliin ja painaa päänsä kainaloon. Aina kun olen lähdössä kotoa se haluaa tulla mukaani ja on aina yhtä innoissaan kaikesta tekemisestä. Xema tekee kaiken täysiä. Xema on kultaa!


Nyt vain odotetaan laskua etanapostissa, jotta kasvattaja voi sen maksaa...
Vielä video treeneistä 9.11. ja 16.11.

torstai 5. marraskuuta 2015

Don't listen to what I say, Listen to what i mean.


"There is a voice that doesn't use words.

Listen."



          Talvikaudella ollemme agilityssä alkeisjatko-tasoryhmässä. Koutsina meillä toimii Heli ja Nina. Kerran olimme poissa, joten vain Heli on kouluttanut meitä. Viimeksi sain hauskan kommentin: "Jotta tämä ei olisi liian helppoa teille, niin arvaat varmaan mitä pääset taas tekemään". Äänetöntä JA kädetöntä ohjaamista tietenkin! Ensimmäisellä kerralla vähän hirvitti, että mitenköhän Xema menee, meneekö ollenkaan? Xema yllätti minut ja meni tosi hyvin. Ei siis tarvitse jännittää ettei Xema osaisi. Ei se tarvitse käsiä ja ääntä. Helin sanoin: "Pieni koira katsoo enemmän jalkojasi".


"The quieter you become,

the more you can hear."



           Jalat ovat yksi seitsemästä ohjauselementistä (OMD). Koira näkee parhaiten ohjaajan jalat, johtuen kokoerosta. Jaloista näkee varpaiden suunnan ja askeleet antavat suunnan liikkeelle. Kaiken A ja O on siis ohjaajan kyky liikkua agilityradalla. Kun pääsimme tuuraamaan Niinulle sain kommenttia siitä, että minulla on kyky liikkua, joten pitää käyttää samanlaista liikkeellelähtöä/liikettä koko radan aikana.


"Confidence is silence. 

Insecurities are loud."



          Viime treeneissä huomasin miten Xema kääntyi paremmin (tiesi mihin mennään seuraavaksi) kun käytin vain jalkojani. Minä JOUDUN keskittymään jalkoihin enemmän, koska ei ole muuta millä kertoa Xemalle rataa. Lisäksi, vain jalkojen käyttö ei tunnu haastavalta, se on oikeastaan hauskaa ja aika helpon tuntuista.

          Videolla on mukana myös keinu ja A. Xema teki loppukesästä lentokeinun, joten teen ensiksi aina paukuttelua (ei näy videolla) ja ylösjuoksua. Lopuksi koko keinu. A:lla Xeman asento ei näytäkkään niin huonolta, joten taidan pitää 2on2off:in. Meillä on kyllä parhaat treenikaverit! "Mä haukun, koska sä haukut!" Xema ja Myy ♥

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Little things make big things happen

Taas tulee agilitypainotteinen kirjoitus. Oltiin Xeman kanssa viime viikonloppuna Ojangon epiksissä ja sieltä tuli meille "tupla". Teimme siis kaksi nolla-tulosta, samalta radalta toki mutta silti. Pientä hienosäätöä olisi vielä voinut tehdä ja saada lisää aikaa pois, mutta Xema kulki omana itsenään ja meillä oli hauskaa!


          Olemme Xeman kanssa käyneet tekemässä keppejä ja puomia. Kepit edistyvät, mutta tarvitaan vielä paljon toistoja. Aina kaventaessa Xeman vauhti hidastuu ja SE AJATTELEE! :D Keskeytyksistä huolimatta Xema löytää oikean välin ja pystyy jatkamaan loppuun. En voi itse lisätä omaa vauhtia, koska muuten Xemalle tulee kiire. Muutaman toiston jälkeen voi aina lisätä vähän vauhtia. Pikkuhiljaa hyvä vielä tulee!
          Kontaktit sujuvat yksittäisenä, mutta ei olla vielä tehty osana rataa. Lisäksi kontaktit tarvitsevat vielä varmuutta, joka antaa lisää vauhtia. Keinu on ihan ok nyt, koska suoritus meni huonommaksi sen jälkeen kun Xema teki lentokeinun. Rakennetaan pikku hiljaan takaisin. A:lla haluaisin että Xeman pysähtyisi alemmaksi, ettei tarvitsisi olla niin jyrkässä asennossa. Sen takia olen alkanut ajatella juoksu A:ta. Katsotaan...



          Tänään Xema pääsi tapaamaan puolsiskoaan Murua "Chirpy Hummingbird" ja hänen äitiänsä Aiaa "Chirpy Supernova". Lisää kuvia.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

World of my own

04.10.15 Oli Xeman ja minun ensimmäinen virallinen mejäkoe. Edeltävänä päivänä tehtiin jäljet ja seuraavana aamuna lähdettiin jäljestämään. Jäljet arvottiin ja meille arpaonni antoi toisen AVO-jäljistä. Koko aamun Xema oli ollut kovin vinkuva. Vinkui heti kun ei ollut mitään tapahtumaa ja joutui vain odottelemaan. Luulen, että koetilanne vaikutti sen verran. Heti ensimmäiseksi oli laukaustesti, jonka kaikki koirat suorittivat mallikkaasti. Ensimmäinen koira lähti jäljelle.

    






          Sain rauhoitettua Xeman ennen jäljelle menoa, mutta siitä huolimatta Xema "vilkutti" ja halusi päästä nopeasti jäljelle. Tiesi selkeästi mitä oltiin tekemässä. Jäljen alku sujui kuin nakutettu, mutta vähän matkaa ensimmäisestä kulmasta sinkosi Xema riistajäljelle. Näin sen heti. Siinä ei sitten paljoa tehty, kun Xemalta lähti korvat ja vain nenä toimi, mutta väärällä jäljellä. Ensimmäinen hukka! Xema palautettiin jäljelle ja jäljesti hyvin toiselle kulmalle, mutta kulman jälkeen tuli merkattu retkipolku jota pitkin Xema lähti jäljestämään päättäväisesti. Toinen hukka! Taas palautettiin jäljelle ja Xema jäljesti hyvin kaadolle asti.
         Oli kiva kuulla tuomarilta, matkan aikana/jälkeen, että Xemassa on virtaa ja vauhtia. Jäljestää todella hyvin, mutta pitää vielä oppia palaamaan jäljelle (riistajäljeltä). Xemassa on potentiaalia, mutta eihän nuorelta koiralta voi vaatia enempää. (: Lisää tuloksesta täältä ja kuvia täältä.


          17.10.2015 Oltiin Spanieleiden erikoisnäyttelyssä Hämeenlinnassa. Kooikereita oli ilmottautunut 74 kaiken kaikkiaan, joista 29 oli narttuja. Xema, 17 kk, oli ilmoitettu junioriluokkaan, missä oli 5 narttua. Näyttely oli parkkihallissa. Kukin voi arvata että oli paljon ääntä ja vielä enemmän ääntä, koska kaikui. Onneksi Xema ei välittänyt paikasta mitään ja oli ihan normaali oma itsensä. Tuomarina toimi Alankomaiden Dinanda Mensink, joka selkeästi tykkäsi pienemmistä kooikereista. Xema käyttäytyi todella hyvin kehässä ja liikkui hienosti. Tuloksena: ERI, JUK1, SA.
          Ennen paras narttu- kehää alkoi spekuloiminen siitä, että Xema saisi sertin. En kuitenkaan vielä halunnut iloita. Serti sieltä kuitenkin tuli, koska vain 4 koiraa oli saanut SA:n ja 3 oli jo FIN MVA. Xema oli ainoa, joka pystyi vastaanottamaan sertin. Samalla Xema oli PN4 kaikista 29 kooikerista. Arvostelu löytyy täältä.

TULOS: ERI, JUK1, SA, PN4, Sert

maanantai 28. syyskuuta 2015

TehisCupin 2!

Tiistaina(8.9.) kävimme TehisCupin 1. osakilpailussa, superminimölliluokassa. Voitimme! Saimme 6 pistettä Cupin osalta. Xemalla ja minulla oli hauskaa, mikä on tärkeintä. Ensimmäisellä kerralla hukkasin koiran 6 putken jälkeen, koska Xema tuli yllättävän nopeasti putkesta. Sain pelastettua 7 hypyn, mutta 8 hyppy meni pitkäksi ja Xema kiersi ulkokautta. Toisella yrittämällä sain Xeman huomion ja vekattua 7 hypyn jälkeen. Linjasta tuli paljon parempi ja aikakin oli 2s nopeampi. Meidän aika oli 16.72, Toiseksi tulleella oli 16.82 ja kolmanneksi tulleella oli 16.84. Oli tiukka kisa! :D

          Käyvimme(15.9.)  Ojangossa mittaamassa Xeman epävirallisesti, mutta selkeätä päätöstä ei tullut. Ei ole selkeä mini, mutta ei selkeä medi. Rajatapaus! Pitää opettaa Xemaa seisomaan rauhallisemmin mitan alla, koska muuten mittauksesta ei tule mitään... Muuten ensiksi medeihin ja parin vuoden päästä kutistunut miniksi. Ennen mittausta meillä oli treenit(videolla myös edellisviikon treeni), missä meillä oli harjoituksena pakkovalssia ja niistoa. Pakkovalssin saimme onnistumaan muutaman kerran, koska Xema ei tajunnut että pitää myös käyttää jarruja. Niistoja teimme ensimmäistä kertaa, jonka Xema tajusi helpottamisen kautta. Lopussa menee jo aika hyvin! (:


          Toinen osakilpailu(16.9.) ei mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Ei tulosta, eikä hyvää rataa. Ensimmäisellä kierroksella Xema lähti vauhdilla toiseen putkeen, mutta tuli takaisin?! Siihen hajosi kaikki, koska Xema ei ole koskaan(EI KOSKAAN) tullut putkesta ulos. Voisin aika varmasti sanoa, että ainakin puolet koirista tekivät saman. Kolmannen putken jälkeen tuli haastava kohta, sillä hyppy takaa, seuraava hyppy ei ollut samassa linjassa vaan koiran olisi pitänyt korjata linjaansa aika reilusti. En korjannut hyppyä ja Xema haki neljännen putken todella hyvin.
Toisella kierroksella vaihdoin ohjauspuolta kolmannelle putkelle, mutta sekään ei auttanut. Xema on tehnyt mustaa putkea(paljon ja eri kulmista) ja treenannut kaatosateessa, joten syy täytyy olla putken sisällä?! Enkä saanut vedettyä vastasella kädellä Xemaa 8 hypyn linjalle (olisi ehkä pitänyt käyttää enemmän ääntä), mutta Xema irtosi tosi hyvin "eteen"-käskyllä putkeen. Loppusuorakaan ei ollut ihan suora, vaan lähti viistoon. Silti Xema haki kaikki hypyt "eteen"-käskyllä. Jotain positiivista! Rata oli kyllä aivan liian haastava supermölleille. Varsinkin 7-9 esteet.


          Treenit(22.9.) menivät osittain hyvin ja osittain jäi uusi treenaamisen aihe mukaan. Ennen muiden saapumista teimme Xeman kanssa keinua. Ensiksi hihnassa kerran ja sitten ekaa kertaa ilman hihnaa! WAU! Kyllä se taitaa keinun osata. Ei voisi uskoa, että kesän alussa Xemaa pelotti liike.

          Varsinaisissa treeneissä oli rataa. Xema varasti aluksi, mutta loput sain pysymään (pitää muistaa harjoitella treeneissä lähtöjäkin). Putkesta numero 2 mentiin hypylle ja muurille, jotka olivat loivassa kaarteessa. Xema kuulemma otti vain lisää vauhtia ja suti kaarteessa ja meni samalla muurin ohi ulkokautta. Aluksi luulin, että syy oli vähäisen muurin harjoittelun takia, mutta senkin jälkeen kun muuri tehtiin erikseen meni Xema ohi. Vasta kun käännyin vastaiseen suuntaan (reilusti) ja huusin "Tässä, tässä" korjasi Xema linjaansa. Sama toistui pituudella. Persjättö onnistui lopussa, vaikka emme ole tehneet Xeman kanssa vastaavaa aiemmin.
          Keskiviikkona(23.9.) omissa treeneissämme oli leikkimieliset kisat. Me voitimme! :D Treenit lupasivat hyvää "kisapäivälle". Saimme myös treenattua samanlaista pimeää putkea, kuin 2.osakilpailussa.


          Kolmannessa osakilpailussa(24.9.) sain oman Xemani takaisin viime viikon sähläyksen jälkeen. Radalla oli oikein mukavat irtoamiset, jotka Xema hoiti kunnialla. Ekalla kierroksella Xema lähti vähän epävarmasti (viime viikon takia?), mutta meni loput radasta ihan ok. Tosin toisella suoralla vähän jarrutti puolessa välissä suoraa. Toisella radalla Xema oli taas oma itsensä ja meillä oli kontakti jo ennen radalle menoa. Nyt suorat sujuivat vielä paremmin ja aikakin oli yli 1s nopeampi. Tuloksena toinen sija ja koko TehisCupin 2.!!! Ei huono aloitus 16kk Xemalta. (:

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Bon Voyage!

Mari Nummin kertomana Xeman Itä-Euroopan reissusta.

Xema valloittaa Romanian ja Unkarin 19.-25.8. 2015


Itse en titteleistä ja näytelmistä juurikaan perusta, vaan minulle riittää, että muutamalta arvostetulta tuomarilta saan kirjallisen arvion koirasta, mutta jo Xemaa ottaessa arvasin, että näyttelyreissuja on tiedossa Raijan kanssa ;).

Kun Raija alkoi puhelemaan hyvissä ajoin mahdollisesta reissusta, niin päätin lähteä Xeman mukaan, koska ajattelin, että koiralle on vähemmän rankkaa, jos  "oma" ihminen on mukana. Koska minäkin lähdin mukaan, niin Raija otti matkaan myös Xeman veljen Brandon.

 Tässä Xeman ensimmäisen näytelmäreissun matkapäiväkirja - ei sen vähempää, kuin Romaniaan ja Unkariin - Helsingistä matkaa yhteensuuntaan ~1800 km  :D.

Romaniassa oli yksi kansainvälinen ja yksi kansallinen näyttely ja Unkarissa yksi kansainvälinen iltanäyttely. Kyseiset näyttelyt olivat jokin yhdistelmä juhlanäyttely, poikkeuksellisesti kaikkien kolmen näyttelyn kolmella sertillä koirasta tuli sekä  Unkarin, että Romanian muotovalio.



19.8. keskiviikkoaamuna lähdimme Xeman, Raijan ja Brandon kanssa näyttelymatkalle.

Herätyskello soi aamulla klo 03:45. Matkanjärjestäjänä MiliaM Travel, jonka bussi odotti meitä  Helsingin Länsisatamassa.

Lastasimme tavarat ja koirat bussiin ja menimme laivaan. Tallinnasta alkoi varsinainen bussimatka, melko pian ensimmäinen pissatustauko ja Viron rajalla seuraava. Tauot olivat pääsääntöisesti 45 min mittaisia, joten hyvin ehti ulkoiluttaa koirat, käydä wc:ssä (bussissa ei ollut vessaa) ja syödäkin välillä jotain. Bussissa jokaisella matkustajalla oli koko penkkirivi, eli kaksi penkkiä käytössään = asentoa sai vaihdettua helposti ja selkäni kesti reissun hyvin.

Ensimmäinen yöpyminen oli Puolassa, Bialystok-nimisessä kaupungissa, olimme hotellilla klo 24. Hotelli oli aika vaatimaton,  muuten ok, mutta minun huoneessa haisi viemäri voimakkaasti... Puolassa bussilla (ei kuskilla) on oltava vähintään 9h tauko, joten seuraavana aamuna jatkoimme vasta klo 9:00 matkaa.


Oradeaan saavuimme vasta perjantaina aamulla klo 05:00.

Ilmeisesti matkalla olleet tietyöt viivästyttivät matkaamme näin pahasti, aikataulun mukana meidän piti olla perillä jo illalla/yöllä. Oradeassa meillä oli Hilton hotelli, mihin oli ihana  majoittautua todella väsyneenä. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Xema mönki boxiinsa, jonka laitoin sängyn viereen.  Nukuin pari tuntia, ulkoilutimme koiria, mutta en jaksanut lähteä tutustumaan kaupunkiin, vaan olimme vain hotellilla. Sade ei juurikaan innostusta lisännyt. Illalla söimme hotellin ravintolassa, mutta ruoka oli pettymys.


Lauantaina lähdimme aamulla klo 8:00 näyttelypaikalle, joka  oli iso puisto. Vettä satoi ihan kunnolla, mutaa oli joka puolella, kehät pienet ja Xemaa inhotti nurmella kävely (taisi olla paljon koirankakkaa...). Xema ja Brando olivat ainoat kooikerit.

 Tuomarina Nicola Smolic, joka katsoi Xeman hampaat, liikkeet ja seisomisen, mutta yhtään ei tunnustellut koiraa. Sanoinkin, että olipas taitava tuomari, kun niin helposti arvioi koiran tason ;). Saatiin  ERI, Sert ja Cacib.  Koska Brando ei antanut tuomarin koskea/katsoa hampaita (säikähti ehkä tuomarin mustaa sadetakkia?),  sille EH ja Xema oli näin ollen ROP. Ryhmässä ei sijoitusta.

Klo 16:00 lähdimme kohti Unkaria. Yksi matkaseuralainen käännytettiin rajalla, kun passi oli muistutuksista huolimatta jäänyt hotelliin... Itse kyllä pidän passin ulkomailla aina mukanani, vaikkei rajaa ylitettäisikään ja suosittelen näin muillekin.

Unkarin näyttely oli urheilukentällä, paikka siisti ja aurinkokin pilkahti ennen auringonlaskua. Sisääntulossa kaikille annettiin viinipullo (reissussa en jaksanut edes ajatella sen avaamista) ja kehän laidalla jaettiin ruusuja.

 Tuomarina Tesics György, joka oli tiukka (mm 18 labradorista kukaan ei saanut ERIä). Ei ollut siis itsestään selvyys saada toivottua tulosta, mutta onneksi sekä Brando että Xema miellyttivät tuomaria. Brando liikkui nyt hyvin ja hampaatkin saatiin tarkastettua, molemmille ERI, Sert ja Cacib, Xema ROP ja Brando VSP. Saimme puhuttua porukan yhden ROP koiran omistajan ympäri, eli jätimme ryhmäkehät väliin.

Olimme hotellilla klo 03:00, kävin suihkussa, pikainen fb päivitys ja nukkumaan.

Heräsin klo 7:00 ja 4h yöunien jälkeen Romanian kansalliseen näyttelyyn. Näyttelypaikka oli onneksi hieman kuivunut ja aurinko paistoi. Romanialainen tuomari Petru Muntean ei  vaivautunut koiria kopeloimaan, hampaat tarkastettiin ja Brandon selkää tuomari taisi hieman pyyhkäistä kädellään. Xemalle ja Brandolle kummallekin Sert, tällä kertaa Brando ROP ja Xema VSP. Xema oli jo tosi väsyneen oloinen kehässä.


Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina klo 17:00, ajoimme Kaunasiin asti,  olimme hotellissa  maanantaina klo 16:00, bussimatkustusta 23h. Tämä oli jo ennakkoon sanottukin, eli kaikki tiesimme, että nukumme bussissa sunnuntain ja maanantain välisen yön. Hotelli oli siisti (Ibis) ja Xema pääsi sänkyyn nukkumaan!


Raijan kanssa kävimme hotellin ravintolassa syömässä alkuruoaksi taivaallisen hyvää tomaattibasilikakeittoa ja pääruoaksi paistettua lohta hyvän viinilasillisen kera. Ihanaa syödä kunnolla ja hyvin.

Näyttelyissä kirjallisia ja/tai  suullisia arvioita ei tullut, tuomarit kuitenkin ystävällisiä ja kohtelivat koiria nätisti. Mutta kolmesta tuomarista yksikään ei tunnustellut Xemaa, katsoivat vain hampaat. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon  "arvostukseni" näyttelyitä ja titteleitä kohtaan kasvoi ;).
No, arvostin tai en, niin Xemasta tuli tällä reissulla Unkarin ja Romanian muotovalio ja Cacibit jäävät odottamaan seuraavia, Raija kun haluaa tehdä Xemasta inttivalion :).


Xema matkusti hurjan hienosti, se oli rauhallinen, ei vinkunut, söi hyvin. Totta puhuen olen hieman yllättynyt, että se matkusti koko reissun niin hienosti, eikä selvästikään stressaantunut. Brando oli myös tosi hieno matkustaja, oli mukava tutustua veljeen paremmin ja todeta se tervepäiseksi kivaksi koiraksi :).

Bussissa koirilla oli omat häkit, Xema ja Brando  vierekkäin ja niiden häkkien välissä ei ollut lakanaa tai mitään muutakaan näköestettä. Koirat katsoivat etenkin alkumatkasta toisiaan paljon, uskon että ne saivat tukea toisistaan. Minulla oli näköyhteys häkkeihin ja jos katsoivat sieltä minua, niin  juttelin niille jotain pientä. Hotellit otin yhden hengen huoneina, niin saimme Xeman kanssa levättyä paremmin. Tauoilla ja hotelleissa vieraillessamme toistemme huoneissa, sisarukset leikkivät keskenään.Uskon, että se myös osaltaan helpotti koirien matkarasitusta. Ainakin meillä kotona on jo leikitty ja touhuttu normaaliin tapaan vajaa vuorokausi kotiinpaluun jälkeen :)

Hurja reissu, arvasin rankaksi, mutta en sitä, kuinka pitkiä päivät ovat ja  yöt lyhyitä ;). Korvatulpat olivat bussissa tarpeen, etenkin kun menomatkalla karjui saksanmetsästysterrieri ja  sprinkku ulisi  juuri juoksunsa aloittaneen heelerin  perään. Romaniasta Unkariin tehdyn bussimatkan ajan (n. 2h) terrieri haukkui tauotta ja bussikuskimme ilmoittikin matkanjohtajalle, että hän ei aja metriäkään jos koira jatkaa haukkumista. Molemmat koirat saatiin hiljaisiksi erikoisjärjestelyin: ne matkustivat koko loppuajan omistajiensa jaloissa bussin etuosassa häkissä olon sijaan.

Päällimmäisenä mielikuvana on, että reissu oli  kiva, ihmiset mukavia ja saimmehan me Xemalle ne tulokset, mitä toivottiinkin ;).  Raijalle kuitenkin sanoin, että tällaiselle pitkälle reissulle en enää mukaan lähde, mutta esim. Latviaan ja/tai Liettuaan voidaan lähteä Raijan autolla.

Lisää matkakuvia täällä , mukana oli vain pieni taskupokkari ja kännykkä, joten kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta saatiinpa muistoja mukaan :)


Seuraavaa matkaa odotellessa ;)
Hummelholm's

perjantai 14. elokuuta 2015

Train, don't blame!

Katherine Ostiguy kirjoittaa: It’s important to note that your dog is not “blowing you off.” Your dog either does not understand what you are asking him to do, or is too overwhelmed by the environment to respond. Blaming stress on the dog absolves the handler of her responsibility to improve the dog’s training level and/or work to make the dog more comfortable in a show environment.
          Heti pienen epäonnistumisen jälkeen ajattelen, että siinä se meni. Nyt se haistelee ja vauhti katosi. Nyt se on kuin Inca. Inca oli hyvä agilitykoira, mutta halusin nopeamman koiran. Sain Xeman. Xema on nopea ja sillä on intoa. Keskiviikon treeneissä me kuitenkin teimme taas harjoitusta jossa piti jättää lelu koiran taakse. Emme ole tehneet sellaista, koska mielestäni se ole kovin olennaista. Xema paineistui ja siitä tuli epävarma. Se ei tiennyt mitä tehdä. Lelu on vieressä ja sitä ei saa ottaa. Eikä se ottanut! Se ei ottanut sitä edes estesuorituksen jälkeen. Haistelulla Xema yritti rauhotella itseänsä, mitä en juuri silloin tajunnut. Sain aina Xeman leikkimään kanssani ,mutta heti kun lelu oli maassa ja olisi pitänyt suorittaa este ei Xema kyennyt siihen. Koko treeneistä jäi huono fiilis, vaikka saimme muutaman onnistumisen kun lelu oli minun kädessäni (kuten yleensä uusissa ohjauksissa/treeneissä). Päätin kuitenkin, että en tee tällaisia harjoituksia enää, vaikka niitä olisi. Susan Garrett sanoo: "I don’t focus on what isn’t there with my dogs, I focus on what is. I take up ownership of anything that can be made better and I spend that dog’s career trying to make it better." Tässä tilanteessa en paranna vaan poistan lelun, joka aiheuttaa paineistumista. Sillä tavalla sain parempia suorituksia ja Xema alkoi palautumaan normaalimmaksi.
          Samalla oma pettymykseni tulee ulos turhautumisena, koska haluan että Xema on oma itsensä. Ei ole Xeman vika, että se paineistui ja yritti vain rauhoitella itseänsä. Haistelu kesken kaiken ei ole Xeman tapaista. Sama toistui torstaina, mutta ei läheskään yhtä pahana. Xema keskittyi kuitenkin minuun ennen rataa, kun keskiviikkona nenä meni HETI maahan kun lelu jätettiin viereen. Torstaina edellinen treenaaja oli jättänyt keskelle esteitä isoja namipalasia, jotka Xema tietenkin löysi. Kesken rataa Xema ei jäänyt haistelemaan, mutta heti palkkauksen jälkeen piti tarkistaa, koska sieltä löytyi lisää. Toivottavasti haistelu jää vähemmälle ja Xema huomaa että en altista sitä enää niin epämukavaan tilanteeseen kuten keskiviikkona. Harmittaa...
Susan Garrett kirjoittaa: "If you don’t make a change this event becomes a pattern and if you accept this pattern as your reality it becomes part of your journey." Äidin vinkki: Otan Xeman syliin, ettei se pääse haistelemaan. Tällä tavalla kerron sille, että vaikka ei juuri nyt tehdä mitään on sen huomio oltava minussa.

          Treeneistä löytyi myös hyvää. Tiistaina tehtiin keinua, joka oli pykälää vaille kisakorkeaa keinua. Lisäksi keppikulmat menivät hyvin ja Xema löysi kaikki paitsi yhden. Kohta voidaan kaventaa reilummin keppikujaa. Torstaina taas Xema teki hyviä pakkovalsseja, vaikka olemme tehneet niitä vain kerran aiemmin (viime talvena). Hyvä vauhti, irtoaminen ja esteiden hakeminen. Lopuksi tehtiin vielä keinua. Keinu oli kisakorkeudessa! Xema osasi ja ei pelännyt yhtään. Ei voisi koskaan kuvitella, että Xema pelkäsi keinua kesän alussa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Beauty is being the best possible version of yourself on the inside and out

Eilen oli huikea päivä! Kävimme Eukanuba Summer Show:ssa Tuomarinkartanossa. Tuomarina toimi Rainer Vuorinen, joka on tunnetusti hyvin kriittinen tuomari. Olimme paikalla jo 10 aikoihin, vaikka kehä alkaisi vasta 11.15. Xema pääsi vähän leikkimään kooikeripentu Lumon kanssa. Taas Xema leikki tosi nätisti. Paikalla oli myös Mizyn siskontyttö Kiia, joka oli vähän isompi kuin Xema. Vielä on toivoa saada Xema miniksi. Hilaryn tullessa Xema sekosi. Pääsivät tervehtimään, mutta leikit leikittiin vasta kehän jälkeen. Xeman veljen omistaja tuli myös paikan päälle tyttärensä kanssa. Xemasta Veera oli tosi kiva ja kävi aina ohimennen tervehtimässä.
          Ehdimme pariin otteeseen käymään sivussa harjoittelemassa nurmikolla esiintymistä. Tämä oli Xeman eka nurmikkonäyttely. Ensin Xema ei tajunnut, että me ollaan tultu tänne esiintymään. Lisäksi sain äidiltä vinkin juosta ympyrän ja kävellä reippaasti kehän poikki. Kehässä Xema meni heti tuomaria katsomaan, mikä oli kiva match show episodin jälkeen ( kerron siitä myöhemmin). Kaikki meni loistavasti kehässä ja Xeman tulos: ERI, JUK1, JUN ROP. Tämä tarkoitti siis, että joutuisimme (halusimme) jäädä junioreiden rop kehään.
          Rainer Vuorisen arvostelu: "Sievä, vielä kehityvaiheessa oleva narttu. Tasapainoinen pää. Hienot korvien värimerkit. Erinomainen ylälinja & kulmaukset. Kaikilta suunnilta erittäin hyvät liikkeet."
Ennen isoa kehää ehdittiin vähän levätä, vaikka ympäri vilisi ihmisiä ja koiria.
          Ennen isoon kehään menoa mentiin kaikki juniorit esiarvostelukehään, missä tuomari katsoi erikseen kaikki koirat ja heidän etu- ja takaliikkeet. Suuruusjärjestyksessä mentiin sisään isoon kehään, missä tuomari valitsi kahdeksan parasta koiraa. Yksi niistä oli Xema. Meitä ei siis kätelty heti ulos, vaikka äiti luuli niin tapahtuvan. Tuomari katsoi vielä erikseen kaikkien kahdeksan koiran liikkeet. Lopuksi seisotettiin ja tuomari valitsi neljä kauneinta koiraa. Xema oli JUNBIS4! Ajatelkaa! Xema oli neljänneksi kaunein KAIKISTA junioreista. Niin ylpeä pikkuisesta!
Kun tuomari katsoi muita, oli hyvä tilaisuus vähän leikkiä kehässä. Esiintyminen on vakavaa! :D
Xema vilkuttaa kehässä
Isoon kehään suuruusjärjestyksessä

Ennen korvien kääntämistä ja just sen jälkeen alkoi väsyttämään

          Se ketä match show kiinnostaa, niin tässä lyhyesti. Viikin Gardenian pihalla järjestettiin mätsäri hyvän tarkoituksen rahoittamiseen, koirien hajuerottelukoulutus ja -työskentely. Järjestäjinä Wise Nose. Luupaava alku muuttui huonoimmaksi kokemukseksi ikinä. "Tuomari" oli huonoin ikinä ja ei osannut käsitellä/lukea koiraa ollenkaa. Ensinnäkin! Tuomari EI KOSKAAN nosta koiraa itse pöydälle. Toiseksi! Kolmanneksi! jne. Miksi nojata koiran päällä? Miksi vetää koiraa päästä itseensä päin? Miksi tuollainen on päässyt "tuomariksi"? Kerroin myös hänelle kesken kaiken, että koohon on rotu, joka ei tykkää siitä että ollaan naamassa kiinni. Hän sanoi: "Joo, tiedän", mutta silti jatkoi. Lopuksi olisi halunnut nostaa koiran pois, mutta sanoin: "Voinko minä nostan?" Kuvaaja, eli siskoni, kuuli vielä "tuomarin" sanovan minua ylimieliseksi. Siksikö, että haluan että koiraani kohdellaan hyvin? Tässä videomateriaalia: