tiistai 21. lokakuuta 2014

At some point you have to realize that everyone can stay in your heart, but not in your life.


Perjantaina oli tasan viikko siitä kun veimme Freyan lopetettavaksi. Olimme puhuneet asiasta jo kesällä ja pätetty että ennen syksyn pimeitä iltoja Freya pääsisi pois. Freyalla oli putkinäkö, eikä nähnyt hyvin pimeässä. Aamuisin ja iltaisin sillä oli vaikeinta kulkea, kun ei nähnyt minne mennä. Samalla Freyalla oli myös huono kuulo, mikä ei sinänsä haitannut sen elämää. Pimeys tuli kuitenkin vastaan ja Freya pääsi parempaan paikkaan.
 
          Vasta pari tuntia ennen eläinlääkäriä aloin oikeasti ajattelemaan Freyaa ja sen poismenoa. Kun pääsimme ulos autosta ja äiti sanoi Freyalle, että mene nyt pissalle, sinun viimeisillesi. Se nosti ensimmäiset kyyneleet silmiin. Sisällä istuimme odottamaan Freyan vuoroa ja oli todella vaikeata pidätellä kyyneliä. Tosin Freya vain haisteli ruokapusseja, jotka olivat vieressä olevassa hyllyssä. Tyypillistä Freyalta, että se huomaa kaiken ruuan. (:
          Pääsimme huoneeseen ja minulta pääsi heti itku. Freya nukutettiin eka ja sain halata sitä pitkään lattialla. Pöydällä Freya sai viimeisen piston/aineen. Sitten vain odotettiin sydämmen pysähdystä, mikä oli kauheata. Minusta se ksti ikuisuuden, mutta sitten eläinlääkäri sanoi, että sydän on pysähtynyt. Silloin tuli viimeinen itku.
Kolme sukupolvea (:
          Kauheinta ei ollut se koko lopetus(outoa kyllä), vaan se kun jouduin jättämään Freyan sinne huoneeseen. Sillä Freyalla on aina ollut parasta olla kun se on saanut olla meidän kanssamme. Nyt jouduin jättämään sen ihan yksin sinne, vaikka se ei varsinaisesti enää ollut siellä.
Freya pesee silmiä
 Tässä vielä video, jonka tein Freyan muistoksi.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Our paths may change as life goes along, but the bond between us remains ever strong

Viime viikonloppuna Xema pääsi tapaamaan Velmua, kun kävimme Ojangossa. Siellä piti olla TOKO-kooikerimestaruuskisat, mutta paikalla oli vain yksi kooikeri. Se ei haitannut Xeman ja Velmun menoa.


Eilen tapasimme Xeman toisen veljen, Brandon. Pikkuiset juoksentelivat pellolla ja niillä riitti virtaa. Muutamia kuvia saatiin kuitenkin otettua, kun Xema ja Brando pysyivät hyvin aloillaan, vaikka olivatkin vierekkäin. :D

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Long time no see

Syksyn YO-kirjotukset on ohi ja ei menny ihan niin kuin ajattelin. Tosin nyt voin keskittyä taas enemmän Xemaan ja tähän blogiin. Olen kyllä ehtinyt tehdä juttuja Xeman kanssa, mutta postailu on jäänyt.

          Pappa teki Xemalle harjoituslaudan, missä me voidaan harjoitella 2on2off kontakteja. Yritän tässäkin saada haluttua asentoa sheippaamisen kautta ja toivottavasti Xemasta tulee itsenäinen myös kontakteilla. Olen ajatellut juoksu A.ta, mutta olen tullut siihen tulokseen, että opetan Xemalle 2on2off A:llekin. Kisoissa voin vain vapauttaa sen heti niin silloin se on melkein juoksu(HUOM! melkein), eikö? :D Pääasia tällä hetkellä on kuitenkin se, että Xemalla on kivaa. Xema saa olla pentu!

Hienosti odottaa ruokaa (:
Onneksi isosisko hankkii pikkusiskolle uusia leluja. Mizy tuli 3. kisoissa!
          Mizyn kisapäivinä Xema on päässyt aina mukaan kisapaikalle. Kisapaikalla oleminen tekee todella hyvää Xemalle, sillä eron huomaa jo nyt. Ensimmäisellä kerralla Xema oli enemmän ihmeissään, kun meni halliin Purinalla. Nyt Xema ei ole moksiskaan, vaikka ääntä olisikin enemmän. Hallissa nimittäin kaikuu, kun koirat haukkuvat, ihmiset puhuvat ja kuuluttaja kuuluttaa. Nykyään Xema on myös kiinnostunut koirista, jotka menevät rataa. Se seuraa koiria silmä tarkkana ja toivottavasti ottaa mallia parhaista. (;
Xema nukkuu naama rutussa sylissäni, mikä on sen lempi paikka (:
Saa antaa vinkkejä! (: