sunnuntai 31. elokuuta 2014

A house is not a home, without a dog

Koko viime viikko oli kovin hiljaista. Sillä Xema ja koirat lähtivät vanhempieni kanssa saareen. Xeman ensimmäinen reissu saareen. Valitettavasti en päässyt mukaan, sillä minulla on koulua. Koko talo tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta, kun jaloissa ei vipellä yhtään koiraa. Minullakin on paljon enemmän aikaa lukea YO-kirjoituksiin, kun ei ole mitään iltaohjelmaa. :D



          Saaressa Xemalla on ollut todella hauskaa. Heti ekana päivänä Xema meni uimaan, tosin se oli pieni vahino. Myöhemmin kuitenkin meni kahlaamaan ja ei saanut mitään pelkoja aiemmasta. Pappa vei Xeman pikkusaareen, sundin yli. Sundi on alle 5m leveä ja kaikki koirat ovat oppineet uimaan, kun viemme ne pikkusaareen ja olemme itse saaressa. Xema ui pikkusaaresta äidin luokse ja kääntyi vielä takasin pappan luokse ja sitten vasta rantaan. Pieneksi ensikertalaiseksi Xema ui hyvin. Koko viikon ajan hänellä oli mahdollisuus uida ja lotrata vedellä.
Isosiskot edellä, Xema perässä...
 
Sylivaavi ♥
          Saareen meno oli varmasti yksi parhaista asioista mitä tapahtui, ainakin Mizyn ja Xeman suhdetta ajatellen. Saaressa on paaaaljon tilaa ja Mizyn ei tarvitse ahdistua mihinkään pieneen tilaan. Sisällä Mizyllä on kuonokoppa, mutta ulkona ei. Ulkona Mizy ja Xema juoksevat ja leikkivät yhdessä, joko lelun kanssa tai ilman.
          Xema on päässyt myös jäljestämään. Pieni verijälki meni hyvin. Lisäksi, kun pappa ja muut koirat olivat menneet saunalle oli  Xema laittanut nenän maahan ja lähtenyt jäljestämään. Ampuminenkaan ei ollut yhtään pelottava. Reipas pikku pentu.
          Tämän viikon maanantaina Xema ja koirat lähtivät taas saareen. Samantyyppinen viikko on ollut edessä. Eilen kaikki tulivat takaisin kotiin ja tänään oltiin Purina-areenalle seuraamassa äitin ja Mizyn kisoja. Samalla Xema pääsi tapaamaan Brandoa ja Velmua. 15 viikkoisilla pennuilla oli oikein riehakasta menoa.
Kiitos myös Tainalle kuvaamisesta! (:
Kolmikko 15 viikkoa ♥

lauantai 16. elokuuta 2014

Separated by distance, joined by love

Viime viikonloppu vierähti Kulosaaressa, kun minä ja Xema lähdimme hoitamaan Brandoa. Liia ja Ian olivat menossa Flow-festivaaleihin ja lupauduin koiravahdiksi. Xeman ja Brandon ensitapaaminen ovella oli paljon parempi, kuin kivikossa. Nyt näytti siltä, että he oikeasti muistaisivat toisensa. Siitä se sitten lähti. Viikonlopun riehuminen.

          Ensimmäisenä iltana molemmat riekkuivat 17 eteenpäin ja nukahtivat sitten 22 aikaan. Aina kun jompi kumpi yritti nukkua, niin tuli toinen härnäämään ja leikki jatkui. Tosin Brandon saadessa ruokaa 20 aikaan, sai Xema vähän nukuttua eteisessä. Olimme Xeman kanssa yötä ja yö meni tosi hyvin, vaikka olimmekin vieraassa talossa. Brando nukkui alakerrassa. Xema(ja minä) heräsimme Liian ja Ianin tuloon, mutta nopea huoneen ovella käynti riitti ja Xema meni takaisin nukkumaan. 
          Toinen ilta meni vähän rauhallisemmin. Pennut malttoivat nukkua ehkä 10 minuuttia illan aikana. :D Yö meni taas hyvin ja Xeman ei tarvinnut edes käydä ovella katsomassa, kun Liia ja Ian tulivat. Nukuimme aamuun saakka. Aamulla Xema heräsi, kun Brando äänteli jotain alakerrassa. Aamun kotiin palu ei sujunut niin hyvin. Jouduimme Xeman kanssa odottelemaan 79 bussia melkein 40 minuuttia, sillä välistä jäi bussi pois... Tosin siinä huomasin taas miten rennosti Xema matkustaa. Hän vain makoili asvaltilla ja katseli ohimenevää liikennettä. Mizykin oli iloinen kun näki, että minä ja Xema tulimme bussista ulos.
          Viimeinen ilta oli todella paljon rauhallisempi kuin ensimmäinen. Vaikka pennut riekkuivatkin, pystyivät he nukkumaan noin tunnin verran. Sain Brandon menemään nukkumaan 22 aikaan ja Xema sai nukkua vieressäni lattialla. Ensiksi Xema ei oikein halunnut nukkua ja halusi vain hyppiä sohvalle. Menin sitten lattialle istumaan ja sitten Xemalla oli parempi olla. Liian tullessa molemmat heräsivät. Minun isäni tuli hakemaan minut ja Xeman. Kotona meitä odotti iloinen kolmen koiran koiralauma. Kaikki olivat iloisia, että tulimme Xeman kanssa kotiin. (:

          Viime sunnuntaina Xema täytti 12 viikkoa ja pääsi tiistaina ensimmäiseen rokotukseensa. Reipas pikku pentu oli reipas siihen saakka, kunnes neula pistettiin niskaan. Xema vinkasi oikein kunnolla ja ei suostunut syömään edes namia heti. Hetken päästä asia oli jo unohdettu. :D

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Every artist was first an amateur

Tässä meidän viisas pikku pentumme osaa ajatella jo itse. Xema on hoksannut naksuttimenkin. Xema edistyy hienosti koulutuksessaan. Se hoksaa nopeasti mitä siltä vaaditaan. Kyllä Xemasta kunnon koira saadaan. (:
          Aina ennen ruokaa Xema tietää, että nyt on ruoka-aika. Hän alkaa hyppiä ja pomppia kehikkoa vasten ja "tanssahtelee" muuten vain, kun ruuanantaja tulee Xeman puolelle. Silti Xema pystyy istahtamaan ja katsomaan silmiin, että saisi ruokaa.

          Eilen Xema pääsi oikein kunnolla matkustelemaan. Ensiksi otimme 79(bussin) siilitielle. Sieltä Metrolla sörkkään. Sörkässä odotimme hetken ratikkaa, mutta Xema ei välittänyt, vaikka oli paljon liikennettä(autoja, busseja, ihmisiä jne.). Ratikalla ajoimme Paavalin kirkolle ja siitä 68(bussi) kotiin. Xema sai matkustaa bussissa vähän aikaa laittialla. Se ei ollut moksiskaan siitä ja makasi vain bussin lattialla. Pää nousi menomatkalla vain silloin, kun ihmisiä tuli sisään. Xeman kanssa on kyllä helppo matkustaa!